Oltiin vielä toinenkin viikko Janakkalassa maaseudulla, siellä ei jaksettu enää muuta treenailla (kisat kun on ohi niin motivaatio laskee kunnes huomaan, että viikon päästä on taas kisat...) kuin viestiä. Otettiin taas pitkä matka ja 3 pätkää, maasto oli hyvin vaihtelevaa ja koirille sekä meille siis täysin vierasta. Eka patkä oli muistaakseni n. 800m, maasto ensin kamalaa pöheikköä, sitten peltoa, välissä metsää ja sitten taas pieni peltoaukea. Lähetin ensin Saran, lähti hyvin oikeaan suuntaan. Kun se oli perillä, lähetin Danten. Sitten jälkeä tekemään. Pätkästä tuli niin täydellinen treeniolosuhteisiin kuin mahdollista, alku tasaista metsää, sitten alamäki joka päättyi peltoon. Kävelin pellon toiselle puolelle josta alkoi taas metsä, jonne jäin odottamaan. Santi antoi koirien ihan rauhassa odotella n. 20min, jonka jälkeen lähetti Saran. Kun Sara tuli, näin sen työskentelyä jäljellä tosi kauas, reilusti yli 200m ilman että se näki mua. Se tuli koko matkan täydellisen oikeaa reittiä pää alhaalla, kuitenkin kovaa. Tämä on suurta edistystä, aikaisemmin musta on tuntunut ettei se käytä nenää ollenkaan! Näköjään sen on vieraassa maastossa pakko haistella, se eksyisi muuten... Otin Saran vastaan ja palkkasin repulla maksalaatikolla, juotin ja pistin kiinni ja menin ottamaan Danten vastaan. Odottelin koirien kanssa rauhassa n. 15min ja lähetin Saran takaisin. Se lähti vähän vinoon, nyt ei pahemmin nuuskinut, piti kuitenkin suunnan koko ajan ja kun pääsi metsän puolelle, haki oikean reitin ja juoksi Santille asti. Lähetin vielä Danten ja lähdin sitten itse kävelemään. Kaikenkaikkiaan todella onnistunut treeni!
Viikon aikana ei muuta treenailtukaan, käytiin vaan ratsastamassa ja tutustuttiin lehmiin. Sara  oli rohkaistunut kovasti lehmien kanssa, uskasi jopa vähän murista ja komentaa hiehoja. Sonni oli vielä vähän liian iso pala sillekin...