No nyt on nekin sitten takana! Perjantaina suunnattiin Raumalle Saran ja Santin kanssa. Perjantaina ohjelmassa oli ilmottautuminen ja kenttään tutustuminen. Mä kävin ottamassa vähän vaan seuraamista ja yhden noudon, tuntui jotenkin vähän löysältä. Sitten hotellille lepäämään lauantaita varten, pikkuisen eksyimme matkalla, kuten aina ;) me ollaan siinä tosi lahjakkaita. Perjantaina illalla arvottiin numerot, Saralle numero 6 mikä tarkoitti että lauantaina juoksee ihan vikana, sunnuntaina tokana, saman koiran perässä kuin viime vuoden NOMeissa.

Lauantaina aamulla maastoon, mä jäin siis A-pisteelle. Maasto oli kait aika hankalaa, ja ratahan siis vähän pidempi kuin normaaleissa kisoissa. Metsässä oli nähty lähiaikoina paljon hirviä, ja Sara olikin A-pisteellä jo nokka pitkällä tuoksuttelemassa ihania riistanhajuja. No, b-pisteeltä koiria lähti tulemaan tasaiseen tahtiin, kun ruotsalainen bc oli tullut, menin pisteeseen odottelemaan, ja hämmästys oli melkoinen kun toimitsijan puhelin soi ja b:ltä ilmoitettiin että nro 6 palasi takaisin. Siis täh, Sara!? Ei juossut mulle? Todella todella  omituista, Sara ei ole ikinä keskeyttänyt mulle päin tullessa. Paha sanoa mitä tapahtui, mutta jokin tuntui olevan vialla, koska loppujen lopuksi -kukaa- viestikoirista ei juossut lauantain viestiradalla kaikkia pätkiä, eli tasaiset pisteet oli kaikilla maaston jälkeen, 0 pistettä! Siinä ratkesi jo sitten tämän vuoden mestaruus, eli viestikokeen pohjoismaiden mestaruutta 2009 ei jaeta, koska yksikään koira ei saanut tulosta... Ei voi muuta kuin ihmetellä, että tässäkö on oikeasti maailman parhaat viestikoirat. Tai sitten radalla oli jotakin mikä sai koirat kääntymään, sitä kun ei koskaan saa tietää. Mun on vaan tosi vaikea uskoa että Sara keskeyttäisi ihan turhaan, ilman mitään selvää syytä, mutta ehkä se on kyllästynyt viestiin..? Santi koitti lähettää sitä b-pisteeltä sen jälkeen kun muut koirat olivat juosseet sen mitä juoksivat, mutta ei lähtenyt, lähti vasta kun oli näkösällä. 

Sitten tottikseen, eipä ainakaan painanut rankka maasto jaloissa... Ensin paikallaolo, ei sika mennyt ekalla käskyllä maahan! Outoa tämäkin, en muista että olisi vuosikausiin ollut ongelmia sivulla maahanmenossa. Annoin uuden käskyn heti perään, sillä meni. Pysyi ihan nätisti, ja sivulle sentään nousi ripeästi. Tuomarit ei ilmeisesti kuulleet mun lisäkäskyä, koska saatiin 10 ja kait 9,5. Sitten yksilöliikkeet. Maahanmeno ja luoksetulo ihan hyviä, ei törmännyt yhtään ja sivulle nätisti. Seuraaminen oli kait ihan ok, ei painanut yhtään, musta tuntui jotenkin aika löysältä mutta näytti ilmeisesti paremmalta kun tuntui, kontakti pysyi kyllä. Seisominen ihan normaali, perusasento vähän hidas. Maahanmeno oli Saraksi nopea, perusasentokin hyvä. Noutokapulaa en saanut kovin kauas, ja Sara ei meinannut saada kapulaa heti suuhun, joutui oikein kunnolla onkimaan sen maasta. Palautus oli hidas, mutta ei sentään ennakoinut. Mitään liikkeiden pisteitä en tiedä, mutta yht. 76p (/80p), paras viesikoirista. Mentiin tottiksen jälkeen kisakeskuksen viereiseen metsään ottamaan pienet motivaatioviestit että saataisi se edes vähän juoksemaan, ei sillä nyt ollut mitään ongelmaa... Tehtiin niin että mä lähdin metsään, ja juoksutettiin 4 ihan lyhyttä matkaa.

Ennen lauantain juhlaillallista käytiin hotellin viereisellä torilla, siellä oli silakkamarkkinat :) Käytiin vähän kiertelemässä, Sara oli mukana ja sai imuroida maasta kaikki sinne tippuneet silakat, se oli kovin onnellinen siitä! Sitten hotellille lepäämään ja me suuntasimme illalliselle.

Tänään aamulla sitten uudestaan viestille, rata oli eri mutta ihan lähellä edellistä rataa, ja taas oli kyllä melkoiset hajut. Tehtiin niin että mä lähdin Saran kanssa B-pisteelle, halusin kokeilla miten se toimisi. Koko matka B-pisteelle oli ihan mukavaa maastoa, ei kovin vaikeaa, ainoa hankaluus oli se että rata oli kaikkea muuta kuin suora, enemminkin sellainen u:n muotoinen. Sara oli koko matkan nokka pitkällä taas nuuskuttelemassa, sain välillä oikein raahata sitä perässä. B-pisteellä odoteltiin hetki, ja sitten lähti ruotsalainen bc. Otin Saran katsomaan sen lähetystä, tuntui tosi innokkaalta. Seuraaminen oli ihan hyvää, sivulla istuessa piti aivan hiljaista piipitystä silloin tällöin. Käskyllä sitten aivan kamala ulina, siis pahin ikinä! Ja kyllä lähti niin että sammaleet lensi, ja ulinaa kuului vaikka kuinka kauas. Juoksi Santille asti hyvin, aika oli nopein, 2min 40sek. Sitten siirryttiin C-pisteelle, tässä vaiheessa tuli oikein kunnon mutka rataan. Siinä kun odoteltiin koiria C:lle, jostain ihan läheltä kuului koiran ajohaukkua, ilmeisesti siellä meni joku metsästyskoira riistansa kanssa, paha sanoa missä meni mutta jossain siellä radan lähellä. No, Sara kuitenkin tuli hienosti C:lle, oli pitänyt kamalaa ulinaa myös Santin päässä, aika jälleen nopein, 4min 11sek. Koirat sai levätä oikeen kunnolla ennen seuraavaa lähetystä, Sara ei tuntunut yhtään väsyneeltä, ei edes läähättänyt. Kävelytin sitä vähän ennen lähetystä, ja otin sitten sivulle. Seuraaminen taas hyvää, ja pysähtyi jopa samalla kun minä. Kymmenen sekunnin kohdalla Sara sitten varasti, siitä näki heti että sen päässä loksahti "ups" ja ei juossut kuin ehkä 2 metriä, tuli yhdellä käskyllä takaisin sivulle. Oikealla käskyllä lähti taas oikein kovaa kunnon ulinan kanssa, ja ulinaa kuului taas vaikka kuinka kauan. Seuraava koira oli jo lähtöpisteessä seisomassa, kun Sara yllättäen ilmeistyi sinne. Jotenkin mä en ollut kovin yllättynyt, enemmän olisin ollut yllättynyt jos se olisi juossut. Että näin tällä kertaa. En tosiaan tiedä mikä ihme tuota vaivaa, sm-kisoissa meni niin hyvällä motivaatiolla, ja nyt ei yllättäen mikään suju. Toinenkin suomalainen koira keskeytti, eli eipä kyllä voitu kovin hurjilla pisteillä juhlia. Ruotsalaiset sentään juoksivat molemmat, ja suomalainen sakemanni Ape. Kun käveltiin takaisin, koitin lähettää Saraa jostain puolesta välistä B-A matkaa. Ei lähtenyt, joten päätin koittaa, josko pakkolähetys toimisi nyt. Olen kyllä ennenkin kokeillut häätää sitä pois jos ei ole juossut, mutta ikinä ei ole toiminut, se on vaan jäänyt jonnekin puun taakse lymyilemään ja odottamaan että mä lähden kävelemään A:lle, ja olen ajatellut, ettei tuota koiraa saa pakolla lähtemään jos sitä ei huvita. Aluksi kipitti vain vähän matkaa kun mä sanoin sille hus, mutta kun lähdin vihaisesti sitä kohti ja huusin sille että nyt menet siitä, niin vähän matkaa edettyäni se ilmeisesti totesi että nyt on mamma tosissaan, ja lähti juoksemaan, ja juoksi loppuun asti.

Sitten esineisiin, vaikka tuntui kyllä vähän hölmöltä mennä sinne kun eihän sillä mitään merkitystä ollut. Esineruutu oli ihan helppoa maastoa ja esineet isoja. Sara työskenteli hyvin, 4 pistoa ja 4 esinettä, aikaa kului alle 4min koska toimitsija ei ehtinyt edes sanoa että minuuti jäljellä. Ekan luovutuksessa ei istunut, sen jälkeen taisi muistua mieleen, koska muut luovutukset hyviä. Vikaa esinettä pyöräytteli vähän suussa, ruotsalaisen tuomarin mielestä pureskeli, muuten ok. Pisteet 74. Yhteensä Saralle siis huikeat 150p (/680) ja ei tulosta, sija 4./5. Eipä oikein huvita lähteä ensi vuonna Tanskaan asti, siellä menee varmaan vielä huonommin, kun meidän ura NOM-kisoissa on ollut melko laskusuuntainen. Viime vuonna se sentään juoksi ekana päivänä kaikki matkat... Ensi vuonna ei varmaan juoksisi yhtään pätkää eikä tekisi edes tottista ;) Nyt täytyy vaan sitten miettiä, mitä meidän viestiuran kanssa tehdään. Onneksi tälle sykyslle ei ole enää kokeita tiedossa Saran kanssa.