Eilen starttasimme Saran kanssa ekaa kertaa agilityn arvokisoissa, kyseessä siis agilityn SM-kisat Vantaalla, olimme ATD:n joukkueen ankkurikoirakkona. Maxien rata oli aivan järkyttävän vaikea, lähestulkoon kohtuuton. Tuomari Eija Berglund oli todella pistellyt parastaan, radalta löytyi käytännössä kaikki mahdolliset vaikeutukset, oli sarjaeste, okseri, aan alta menevä putki, ahtaat esteiden välit, paljon ansoja ja kamalaa juoksusuoraa, ja melkein kaikki esteet takaa. Huh, siinä ekoja koiria katsoessa tuli sellainen olo etten halua mennä koko radalle. ATD:n eka koira auspai Musti hyllytti jo ihan alussa, tokana menivät Penni ja borcol Nemo, ja tekivät hienon vitosen. Kolmantena mennyt auspai Telkkä teki sitten hyllyn, joten joukkueen tulos HYL jo ennen meidän starttia. Monen  muun joukkueen kohtalo oli sama, tulokset puhuvat karua kieltään: joukkueita 51kpl, ja vain 7 joukkuetta sai tuloksen!!! Käsittämätöntä. No, Saran kanssa lähdettiin radalle sillä fiiliksellä, että hitto vie me näytetään ettei olla mitään surkimuksia vaikka muut hyllyttikin. Alku meni tosi hyvin, Sara luki hyvin hankalassa kulmassa olleen putken, josta moni otti kiellon. Aan kontakti aika hidas, ja keppejä edeltävässä pakkovalssissa vedin Saran vähän liian kauas hypystä. Keppien jälkeen menikin sitten jonkin matkaa aivan täydellisesti, suunnittelemani niistosokkari oli ihan superhieno, eikä Sara edes vilkaissut keppejä, joille moni karkasi. Putkella en päässyt niin paljoa etenemään kun olin suunnitellut, ja oltiin yhtäaikaa hypyllä, mikä mentiin takaa. Meinasi mennä jo väärin päin, mutta ihan viime hetkellä sain työnnettyä sen taakse, mutta kyllä oli lähellä, huh!!! Puomin ylösmeno aika ruma, mutta luotan siihen että otti sen ihan oikeesti, kun siellä oli oikein vartavasten oma tuomari katsomassa sitä. Puomilla juoksin ohi ja tarkoitus oli valssata ennen sarjaesteen B-osaa, mikä siis mentiin takaa, mutta eipäs se sinne kontaktille jäänyt, enkä mä ehtinyt valssaamaan. Jollain epämääräisellä puolivalssin tapaisella sain sen käännettyä esteen oikealle puolelle, ja nollalla maaliin, WOW! Eihän se mikään täydellinen rata ollut, useammastakin kohdasta olisi saanut jokusen kymmenyksen pois, mutta noin vaikealta radalta saa olla kyllä tyytyväinen, jos sai ylipäätään tuloksen. Meidän tulos siis 0vp ajassa -9,62sek, joka oli koko maxiluokan nopein aika, osallistujia lähes 200 :O Niin se minun pieni Sarppa-Liisa painelee vaan kovempaa kun kaikki Suomen huippukoirat. Mieletön fiilis oli radan jälkeen, tätä lisää! Tosi harmi että meidän SM-kisat olivat vain yksipäiväiset, kun mä olen onneton luuseri joka ei saanut koiralleen sm-nollia kasaan... Ei voi kyllä koiraa syyttää, Sara on ihan huippukunnossa nyt. Tässä video