Perjantai-aamuna matkasimme Alajärvelle sukulaisteni luo majoittumaan, koirat saivat riehua pihalla ja Sara käyttikin tilaisuuden hyväksi ja jahtasi kissoja minkä ehti. Lauantaina aamulla sitten suunta Seinäjoelle, meidän ekoihin virallisiin MM-karsintoihin. Eka rata oli hyppäri, tuomarina ranskalainen David Powell. Rata oli aika haastava, ei kuitenkaan millään tapaa mahdoton.

Tutustuin molemmille koirille samalla tavalla, Saralla lähdin heti tokana. En tykkää yhtään lähteä alussa, ei ehdi katsomaan ollenkaan rataa ja jotenkin vaikea keskittyä kun aikaa rataantutustumisen jälkeen on niin vähän. Juuri tämä ikävä lähtöpaikka kostautuikin sitten meille, en ollut tajunnut että 6. putkelta tullessa koira hyppää helposti vinoon muurin, ja on siten väärässä linjassa pituudelle. Alku meni Saralla hyvin, olin kuitenkin ihan väärässä paikassa ekan putken jälkeen, en tajunnut että siinä olisi täytynyt ottaa jo reippaasti etumatkaa, jotta saisin sen kääntymään muurilta pituudelle. Sara meni pituudesta ohi, yritin onkia sitä mukaan jotta päästäisi jatkamaan, hyppäsi kuitenkin pituuden vinoon ja sen jälkeen kävi hyppäämässä 9. hypyn, eli HYL ja ulos radalta. Todella harmi, tämäkin kohta olisi varmasti selvinnyt kun olisin saanut katsoa muutaman koirakon radan ennen omaa suoritusta. Tää olis ollut ihan Saran näköinen rata, se on parhaimmillaan juuri tälläisillä radoilla missä on tiukkoja käännöksiä ja suoraa painatusta.

Stepin kanssa olin tietysti tarkkana siinä kohdassa joka Saralla epäonnistui, ja se menikin oikein hyvin. Step kääntyi todella hyvin pituudelta, jopa niin hyvin että mulla tuli kiire valssata ennen 11. hyppyä. Renkaan jälkeen kaarros pikkuisen venyi kun leikkasin liian varovasti, ja 18. hypyn käännöksen tein vähän turhan kaukana hypystä, turhaa varmistelua ja mutkaa koiralle. Tehtiin kuitenkin suht siisti rata ja nollalla maaliin, VAU! Sitten jännättiin vielä aikaa, Niinu ja Rei olivat tehneet todella kovan pohja-ajan. Aika riitti varmisteluista huolimatta, Stepin tulos 0vp ajassa -0,76s ja sija 15./100! Finaalipaikka sunnuntaille tienattiin jo siis päivän ensimmäiseltä radalta, ja agilityradalle Step ei enää saanut startata. 

Sara starttasi sitten agilityradalla, tuomarina Mia Laamanen. Rata oli vaikeampi kuin hyppyrata, mukana kaikki kontaktit, meille paha keppikulma, ja muuta mukavaa. 

Mietin tosi pitkään, miten ohjaan hypyn 6 ja miten vien kepeille. Sarahan ei todellakaan hae tuollaista avokulmaa itsenäisesti, eikä sinne oikein ehdi törkkäämäänkään. Päätin sitten tehdä kutoselle poispäinkäännöksen, juosta putken puolelta pituutta, ja liikkeellä yrittää työntää se kepeille. Kokeilin lämppäesteillä poispäinkäännöstä, Sara ei oikein totellut ja hyppäsi väärin päin, en kuitenkaan uskaltanut enää vaihtaa suunnitelmaa kun en ollut mitään muutakaan suunnitellut. Juuri tähän kohtaan tämä rata sitten kaatuikin :/ Alku meni hienosti, puomin ylösmenossa huusin Saralle puomikiipee eli vapautuskäsky tuli saman tien. Toimi, juoksi kauniisti puomin, alasmenokin oli ihan ok. Sara oli kuitenkin edelleen kuriton, vaikka yritin ottaa sitä haltuun kutosella ja vetää oikealle puolelle, Sara ei totellut ja ajautui esteen väärälle puolelle. Sain sen ongittua sieltä vielä mukaan, eikä saanut edes kieltoa, mutta hyppäsi niin läheltä estettä että rima tuli alas. Tässä vaiheessa tiesin että se oli siinä, ei pääsyä sunnuntaille, enkä jaksanut ohjata enää. Putkella valui pitkälle, hyppäsi pituuden vinoon enkä jaksanut ohjata kepeille enää vaan kipitettiin loppusuoran kautta maaliin eli HYL. Saran osalta karsinnat oli siis siinä :(

Sunnuntaina saatiin keskittyä kahdestaan Stepsun kanssa kolmeen finaalirataan, mitään menestymispaineita meillä ei ollut, nämä on kuitenkin vasta meidän ensimmäiset MM-karsinnat, itse en ole koskaan ollut sunnuntailla edes katsomassa. Eka rata oli Powellin agirata, varsin helppo lukuunottamatta yhtä kohtaa.

Medeillä pätkä aalta putkeen tuotti ongelmia, puhumattakaan sitten maxeista. Mietin pääni puhki, mutta en keksinyt siihen mitään muuta järkevää ohjausta kun valssi pituuden jälkeen ja leikkaus 9. hypyllä. Päällejuoksuissa Stepillä tulee tosi herkästi rimoja, ei siis mitään järkeä lähteä 8-9 hyppyjen toiselta puolelta. Osa maxiohjaajista suunnitteli valssin 8-9 hyppyjen väliin, siinä oma liike vaan ohjaa koiraa tyrkyllä olevaan putken päähän, varsinkin kun tilaa ei todellakaan ollut paljoa. Saksalainen 9. hypylle olisi ollu turvallisempi riman kannalta, mutta olin varma etten ehtisi. Kokeilin lämppäesteillä sellaista leikkausta minkä olin suunnitellut 9. hypylle, tiputti riman jos olin yhtään liian pitkällä. Radalla alku meni hyvin, Step kääntyi tosi hyvin aan alla olevaan putkeen. Aalla ei jäänyt kontaktille, mutta hidasti onneksi sen verran että ehdin täpärästi valssaamaan. Ajauduin kuitenkin liikkuvalla valssillani liian pitkälle, oli liian lähellä 9. hyppyä ja rima alas :((( Täysin mun vika, olin tiellä. Olisi vaan pitänyt yrittää sitä saksalaista, olisin ehtinyt... Harmittaa. Muuten tehtiin tosi hyvä rata, ohjasin nyt varmemmin ja rohkeammin kuin lauantaina, uskalsin kääntää tiukasti ja juosta kovaa. Step tekikin todella siistiä rataa, pieniä käännöksiä ja kontaktit toimi. Okserilla vein aika pitkälle ettei pudottaisi sitä, sen takia olin sitten myöhässä pussin jälkeen ja meinasi tulla ohi vikasta hypystä, jäi siihen empimään. Ei saanut kuitenkaan kieltoa, aikaa kyllä kului. Stepin tulos 5vp ajassa -4,14s ja 9. sija. Step teki kyllä todella hyvän ajan, vain 1s voittajaa hitaampi, ja se sekunti kului varmasi siinä viimeisellä hypyllä empiessä. 

Toinen rata olikin sitten Mia Laamasen hyppäri, haastava muttei lainkaan ylivoimainen. 

Tältä radalta olisi kyllä pitänyt se nolla ottaa, ei mitään kohtaa joka olisi ollut Stepille oikeasti vaikea. Vaan toisin kävi. Kepeille otin sivuetäisyyttä, ja ahnehdin, videolta näkee kuinka ennakoin keppien jälkeistä käännöstä ja Step jättää vikan välin pujottelematta. Oma moka, mutta toisaalta, kyllä 3-luokan koiran pitäisi kestää se että alan valssaamaan sen vielä pujotellessa. Otin kepin alusta uudestaan, koska mun oli pakko saada etumatkaa seuraavaa ohjausta varten. Loppurata menikin sitten hyvin, mutta muurin palikat tuli alas. Tämän laitan kyllä Stepin piikkiin, ei ollut mitenkään haastavassa kohdassa muuri, enkä häiritse sitä ohjauksellani. Tulos 15,02vp ja 20. sija. Ratavirheitä tuli siis 10vp mutta aikavirhettä 5,02s noiden keppien takia. 

Viimeinen rata olikin sitten ihan oikeasti vaikea, jopa kamala. Tuomarina Powell. Niin kauhea että en löytänyt edes kuvaa siitä. Alku aivan tuskainen, en keksinyt siihen mitään ohjausta millä saisin puhtaasi ensimmäiset 5 estettä. Paras olisi ollut leikata okserilla, mutta tiesin että jos yritän, okserin rima tulee 100% varmasti alas. Ainoa vaihtoehto oli yrittää persjättöä pussin jälkeen, vaikka arvasin etten tule ehtimään. 2. hypyllä jätin Stepin yksin hyppäämään ja lähdin jo juoksemaan, ei kestänyt tätä ja rima alas. En ehtinyt myöskään tekemään persjättöä, tuli okserista ohi. Pyöräytin takaisin okserille pienestä kulmasta, molemmat okserin rimat alas :( Sitten päästiinkin pitkän matkaa ihan hyvää rataa, kunnes keinulla ei jäänyt kontaktille, vaan varasti (mitä on tapahtunut Stepin maailman hitaimmalle keinulle???) ja olin myöhässä valssista, muurille huono kulma ja koko muuri hajosi. Tässä vaiheessa mietin jo että pitäisikö lopettaa suosiolla, alkaa olla jo sen verran pistesaldoa, mutta jatkoi kuitenkin loppuun. Stepin tulos 20vp ajassa -3,69s ja 6. sija. Tällä radalla tuli vain 1 nolla koko maxiluokasta, kertoo ehkä jotain vaikeusasteesta?? Pystyin kuitenkin vääntämään tuloksen Stepin kanssa tältä radalta, siihen ei kovin moni pystynyt. Stepin lopullinen sijoitus oli 11./98, vaikka yhtään sijoituspistettä emme saaneetkaan. Tästä on hyvä jatkaa kokemusta rikkaampana :)

Oman kameran unohdin kotiin, mutta Stepin kaksi viimeistä rataa on nähtävillä Royal Caninin sivuilla http://www.royalcanin.fi/Agilityn-Maajoukkueen-karsintakilpailu-Seinajoki