Melkoista kiirettä (mutta mukavaa sellaista!) ollut tässä viime viikosta asti. Perjantaina startattiin reissu Fisun ekoihin agility-SM kisoihin Nastolaan. Kisattiin pe iltana molemmat tarjolla olevat startit, jotta saadaan vähän taas tuntumaa hiekalla kisaamiseen. Eka rata oli oikein kiva eikä mikään erityisen vaikea, mutta keppikulma oli paha, avokulma ja aivan vieressä putki ansana. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin radalle, vaikka tiesinkin, että todennäköisesti hyllyttää putkeen keppien sijaan, ei olla tuollaista treenattu koskaan. Fisu kulki tosi kivasti, liikkui hyvin ja ai että miten mukavaa sen kanssa oli mennä. Hyl putkeen niinkuin olin arvellutkin, eikä uusinnallakaan löytänyt heti keppejä, eli oli kyllä vaikea. Muuten ihan loistava rata ja hyvä mieli.

Toka rata oli myös kiva, vähän vaikeampi kuin ensimmäinen. Paljon putkia ja lyhyitä estevälejä, ja kepeille tosi hankala vienti, kepit oli vähän putken takana piilossa. Alku meni taas kivasti, kunnes hyllytti jonnekin aivan mystiseen putkeen! Ei tullut edes mieleen, että voisi sinne mennä, eikä kukaan muu tainnut kyseistä putkea bongata. Mielestäni en millään tasolla ohjannut Fisua väärälle esteelle, vaan se ei kertakaikkiaan vaan putken jälkeen katsonut yhtään missä ohjaaja on vaan päätti itse minne rata jatkuu. On se estehakuinen ainakin :D Muuten loistava rata ja kovaa mentiin!

Lauantaina oli vuorossa joukkue-SM, jossa Fisu kisasi BATin joukkueen ankkurina. Harmillisesti muille joukkuelaisille tuloksiksi 20vp, HYL ja HYL eli radalle lähtiin jo valmiiksi hylätyllä tuloksella ilman paineita. Päätin vaan käyttää tilaisuuden hyväksi ja nauttia joukkuefinaalin huimasta fiiliksestä, ja niin tehtiin! Aivan huikea rata, päästeltiin menemään TÄYSIÄ, paitsi puomille pysäytin ihan kunnolla. Aalla otti vain yhden askeleen laskevalle pinnalle normaalin kahden sijaan, ajattelin, että varmaan liukastui kun ei se tuollaisia ole tehnyt, eli 5vp. Aika todella kova, -11,26 sek joka oli koko maxien joukkuekisan kolmanneksi nopein aika yli 350 koirakosta. Vain Kim Kurkisen Zorro juoksukontakteillaan meni n. 0,5 sek Fisua kovempaa ja Qra bc täydellisellä radalla 0,2 sek kovempaa. 

13442366_10154311930864182_6436024909878

Kuva: Hannu Juottonen

Sunnuntaina sitten yksilökisassa startattiin neljännen ryhmän tokana lähtijänä. Maxien hyppyrata ei näyttänyt mitenkään erityisen vaikealta, ei mitään sellaista kohtaa, jota ei osattaisi ja kaikkiin kohtiin löysin meille sopivan ohjausratkaisun. Rimat 65cm ja paljon sellaisia vinoja kulmia, jotka tiesin etukäteen olevan meille vaikeita. Alussa heti jo neloshypyltä rima alas, ponnisti niin vaikeassa kulmassa, ettei toivoakaan päästä yli. Fisu ei osaa vielä tuollaisissa kohdissa tehdä itse itselleen tilaa ponnistukseen, ja samassa kohdassa oli kyllä vaikeuksia kokeneemmillakin koirilla. Uskomatonta kyllä, niin tämä jäi radan ainoaksi virheeksi. Lopussa yksi käännös ennen okseria vähän levähti, olin vähän myöhässä kun jäin valssiin kiinni. Ilmeisesti kaarrokseen ei kauheasti aikaa sitten kuitenkaan palanut, koska Fisun aika -6,70 sek oli nopein 5vp tuloksista ja koska nollia ei tullut 50 kappaletta, Fisu pääsi starttaamaan yksilö-SM finaalissa sijalta 40./281! Nollalla Fisun aika olisi riittänyt karsintaradan 5. sijaan. Huikeaa, 2-vuotiaan pikkukalan ensimmäiset SM-kisat ja heti aukesi ovi finaaliin :)

_DSC0009.jpg

Kuva: Anni Hautala

Finaalirata oli sitten aivan mahdoton. Kepeille 90 asteen umpikulma, ja putki kaarena keppien takana, putken suu n. 1m päässä keppien alusta, ja kepit vielä "putkea vasten" niin, etteivät edes erotu kunnolla kentästä. Tiesin jo heti radan nähdessäni ettei meillä ole mitään mahdollisuutta tulokseen, jos Fisulle perjantainen putki-kepit erottelu oli liian vaikea niin tämä oli täysin mahdoton. En siis viitsinyt uhrata kauheasti edes ajatuksia kepeille menoon, ja päätin tsempata sitten muun radan sitäkin paremmin. No kepit ei löytyneet ekalla eikä vielä tokallakaan yrittämällä, joten HYL ja tämä asia treenattavien juttujen listalle. Muuten ohjauksellisesti aivan nappisuoritus, todella hyviä linjoja ja hyvällä vauhdilla mentiin. Puomilta ja keinulta tiukat käännökset meni oikein hyvin, meni reippaasti loppuun asti. Mikä kuitenkin jäi kaivelemaan ja pahasti, niin aalla ei tälläkään radalla ottanut kahta askelta laskevalle pinnalle... Voi kökköjen kökkö jos meidän hieno aa on nyt mennyt pilalle :(  

2016-06-19_00020.jpg2016-06-19_00021.jpg2016-06-19_00022.jpg2016-06-19_00023.jpg

^Kuvat Tiia Hämäläinen

Kokonaisuutena SM-reissulta jäi käteen oikein hyvä mieli ja lista treenattavaa. Olen tosi tyytyväinen, että viidestä radasta jokainen oli varsin hyvä ja ehjä suoritus, ei yhtään kaoottista hyllyä tai kieltoa tai muutakaan varsinaista ohjausvirhettä. Mielestäni ohjasin kolme puhdasta nollarataa, näillä jokaisella sitten tulos (tai sen puute siis) oli koirasta kiinni. Ensimmäisen illan mysteerinen putkibongaus on tyypillistä Fisua, ja aan kontaktivirhe ja pudonnut rima menevät kyllä myös Fisun piikkiin. Keppien sisäänmenojen hyllyt on tavallaan mun vika, koska en ole opettanut putki-keppi erotteluita. Ohjauksella en olisi niitä saanut onnistumaan, vaikka olisin päälläni seissyt. On niin ihanaa, kun on koira, jolla onnistuessaan on mahdollisuudet ihan mihin tahansa, loppu on vain minusta kiinni! Tässä videolla kaikki viikonlopun radat.

Nastolasta lähdettiin suoraan Mikkeliin mökille rentoutumaan pariksi päiväksi. Koirat saivat uida järvessä ja olla ulkona koko päivän, ja kyllä ne siitä kovasti nauttivatkin. Mitään treenaamiseen liittyvää ei tehty, vaan ihan rehellisesti vaan lomailtiin.

Keskiviikkona illalla käytiin Siuntiossa Päivin luona paimentamassa. Otettiin eka kierros pienessä aitauksessa flänkkejä. Oli koko ajan ahdas, mutta Päivin mielestä se ei kuitenkaan häirinnyt lampaita, eli riittävän kaukana oli vaikka mun silmään näytti että oli tosi lähellä. Kokeiltiin muutama aidasta irrotus, ja ne sujui kivasti, Fisu meni oikein reippaasti lampaiden ja aidan väliin. Toka kierros oltiin pellolla, ja tehtiin hakuja vuorotellen Fisun siskon Misun kanssa. Tää oli taas ihan tosi vaikeaa, ei vaan kykene eikä pysty menemään loppuun asti kunnolla. Lähtee joka kerta ihan ok flänkille, mutta ehkä puolivälissä leikkaa sisään. Pari kertaa sain pysäytyksellä korjattua ja otti uudestaan ulospäin ja teki ihan hyvän kaaren, mutta enimmäkseen ei, ja loppua kohden meni epävarmaksi ja lähti entistä tahmeammin. Tää on kyllä tosi hankalaa, kun en oikein osaa tulkita Fisua, että milloin on ahdas ja tahmea siksi kun yrittää tehdä nostoa jo liian aikaisin, ja milloin on ahdas ja tahmea siksi että on epävarma. Käyttäytyy nimittäin ihan samalla tavalla, ja mun pitäisi osata toimia päinvastaisella tavalla, jos on epävarma niin kannustaa ja auttaa, ja jos on tuhma, niin laittaa lisää painetta. 

Paimennuksesta kotiinpäin ajellessa poikettiin aksakentälle tekemään pelkkää aata pari kertaa. Mökillä askartelin meille längen, jota voidaan tarvittaessa ottaa uudestaan käyttöön jos en saa aan rytmiä korjattua muuten. Laitoin pari hyppyä aan ympärille, hetsasin ja vedätin ja tuli aivan täysiä aalle, ja taas, loikkasi! Käskin maahan ja toruin, ja otin sitten heti perään uudestaan. Sama juttu, loikkasi. Nyt pidin kunnon puhuttelun tästä, ja otettiin pari pelkkää alastuloa niin, että käskin kiipeämään harjalle ja siitä ilman vauhtia. Sen jälkeen uudestaan vauhdilla, ja nyt 100% onnistui, vaikka kuinka vedätin ja hetsasin! Ai että, olisipa mahtavaa jos tällä saisin Fisun ymmärtämään eron loikan ja juoksun välillä. Sinänsä positiivista muutekin, kun saan ongelman esiin treenitilanteessa, eikä se liity ainakaan pelkästään kisoihin ja korkeampaan viretilaan siellä.