Eilen päästiin todella lyhyellä varoitusajalla ex-tempore Tereza Kralovan koulutukseen! Olen katsellut Terezan videoita ihaillen, tykkään kovasti hänen tyylistään ohjata ja siitä, miten taitavia hänen koiransa ovat. Suunnattiin siis Turkuun Elinan hallille, vähän oltiin myöhässä kun pääsin niin viime tipassa lähtemään töistä. Vähän meinasi iskea ramppikuume, kun nimekkään kouluttajan lisäksi treenikavereina mulla ja Fisulla oli lähes pelkästään Suomen maajoukkue-edustajia ja SM-mitalisteja. 

Ekalla kierroksella tehtiin "lämmittelyrata", 20 estettä pitkä helpohko rata, jotta Tereza näkee, minkä tasoisia koiria meillä on ja missä voisi olla parannettavaa. Rata mentiin läpi nopealla tempolla, treeniaikaa ehkä 3-4min per koira. Fisun kanssa päästiin ekalla yrittämällä esteelle 11 asti, puomi-putki erottelun jälkeisessä persjätössä olin tosi myöhässä ja Fisu tuli selän takaa väärälle puolelle. Yritettiin uudestaan, vähän parempi, mutta ei edelleenkään hyvä. Sain neuvoksi lähettää puomin alla olevaan putkeen selvästi kauempaa ja tehdä persjätön lähempänä seuraavaa hyppyä, ja seuraavaan välistävetoon pyrkiä ohjaamaan vähäeleisemmin. Vähän epäilytti, lähteekö Fisu putkeen, kun erotteluissa hakee selvästi voimakkaammin puomille, mutta hyvin lähi. Välistävetokin oli oikein hyvä. Fisu sai Terezalta kovasti kehuja siitä, miten hyvin se reagoi ohjaukseen ja kokoaa itseään hypyille. Tereza oli suorastaan hämmästynyt, kun kerroin, ettei sille ole opetettu mitään erillisiä suullisia suuntakäskyjä tai kokoamista käskyllä, vaan ohjaus perustuu puhtaasti vain mun rytmitykseen.

Lämmittelyradan jälkeen tutustuttiin pidempään, 35 esteen treenirataan, ja tutustumisen jälkeen käytiin ohjausvaihtoehtoja läpi yhdessä. Oli mukavaa huomata, että omat ohjausvalintani olivat melkein kaikissa kohdissa samat, joita Tereza suositteli. Suosin itse valsseja, ja mahdollisimman yksinkertaista ohjausta, ja samaan tapaan myös Tereza neuvoi. Isona erona Keski-Euroopan ja Suomen agilitykulttuurien välillä on kuitenkin koiran opettaminen. Keski-Euroopassa on yleistä se, että ohjaaja on liikkumisen suhteen hiukan "laiskempi" kuin Suomessa, ja puolestaan koiralle opetetaan paljon enemmän toimintoja suullisilla käskyillä, ja koiralle annetaan enemmän vastuuta. Terezan oma ohjaus perustuu molempiin, sekä ohjaukseen ja rytmitykseen, että suullisiin käskyihin, ja hän usein käyttääkin "tuplainformaatiota" eli kertoo saman asian sekä suullisesti että ohjauksella. Tällöin on mahdollista pelastaa tilanne silloinkin, jos on myöhässä, kun koiran voi suullisesti ohjeistaa tekemään esteet oikein. Terezalla itsellään oli käytössä hypyillä ja ohjauksessa ainakin suuntakäskyt oikeaan ja vasempaan, jotka tarkoittavat koiralle samalla kokoamista ennen hyppyä, ja haltuunottokäsky, jolla koira tulee kiinni käteen eikä saa tehdä mitään esteitä. Tässä on kieltämättä kyllä ideaa, ja Fisulle (tai ainakin seuraavalle koiralle) tälläiset olisi hyvä opettaa. 

Ekalla kierroksella päästiin ensimmäiset 18 estettä. Alussa kokeiltiin pari eri vaihtoehtoa ennen keppejä, oma ensisijainen valintani oli valssi, joka ekalla yrittämällä oli sen verran myöhässä, ettei onnistunut, mutta uusinnalla toimi ihan ok. Kokeiltiin myös persjätöllä, sillä tuli sujuvampi linja, eli se olisi kuitenkin parempi. Radalla oli tutustumisessa tosi pahalta näyttävä putken pään ohitus, joka kuitenkin onnistui Fisun kanssa heti ensimmäisellä yrittämällä omalla ensisijaisella ohjausvalinnallani, eli valssilla. Kokeiltiin huviksemme tätäkin persjätöllä, siinä ekalla yrittämällä Fisu täräytti täyttä vauhtia putkeen, eli ei hyvä. Saatiin sekin kyllä toimimaan, mutta valssi oli parempi tähän. Lisäksi putkiansan jälkeistä tiukkaa käännöstä pohdittiin, siinä Fisu ei kääntynyt aivan niin hyvin kuin pystyisi, ja lisäksi itse hukkasin jatkuvasti seuraavan esteen, ja pakkovalssista tuli kökkö. Tämän ongelman huomasi Jaakko jo aiemmin syksyllä, mulla on usein esteet hukassa, ja joudun vilkuilemaan niitä. Neuvokin oli sama, voin luottaa siihen, että kiltti koirani tulee kyllä ohjauksen mukana, vaikka en koko aikaa tuijottaisikaan sitä. 

Tokalla kierroksella jatkettiin siitä, mihin ekalla kierroksella jäätiin. Tultiin sama putkenpään ohitus hiukan eri tavalla, tällä kertaa ohjauskuviona persjättö. Tämäkin onnistui hienosti heti ekalla yrittämällä, on se vaan kultainen!! Loppuradassakaan ei ollut mitään hirveän ihmeellistä, takaakierroissa hiukan yliohjaan ja siksi olen myöhässä ohjauksista. Takaakierroissa voisin koittaa antaa enemmän vastuuta koiralle ja juosta itse rohkeammin, ja kun kokeiltiin, niin toimi täydellisesti. Välistäveto tehtiin nyt myös toiseen suuntaan, ja ekasta kierroksesta viisastuneena ohjasin nyt minimalistisemmin, sillä lopputuloksella, että Fisu meni hypyt serpentiininä. Tereza itse käyttää välistävedoissa vain vastaista kättä ja pientä hartialinjan kääntöä, mutta lisänä haltuunottokäskyä, jolla saa koiran tulemaan oikealle puolelle hyppyä. Mulla ei tälläistä haltuunottokäskyä ole, joten ihan niin minimalistinen ohjaus ei sitten kuitenkaan riitä. Tälläisen haltuunottokäskyn opettaminen kyllä kieltämättä voisi olla hyvä idea, välistävedoissa olisi iso etu jos voisi juosta etuperin koko ajan. 

Kaiken kaikkiaan hyvin antoisa ja kiinnostava koulutus! Tykkäsin kovasti Terezan ajatuksista, radat olivat kivoja ja turvallisia, eikä mitään sellaista pientä näperrystä vaan vauhtia ja pitkiä estevälejä, ja vaikeus tuli ansaesteistä. Yhtään ei tarvinnut myöskään kokea alemmuudentuntoa, taidettiin olla niitä harvoja, joiden ei tarvinnut jumittua hinkkaamaan mitään tiettyä kohtaa, vaan päästiin jouhevasti koko rata läpi ja ehdittiin hyvin kokeilla erilaisia vaihtoehtojakin. Tässä videomateriaalia kahden ekan kierroksen treeneistä, vikaa settiä en saanut kuvattua kun tuli sen verran kiire radalle. 

IMG_0763.jpg