Eilen mentiin paimentamaan Saran kanssa Piikkiöön Klossnereiden luokse, eli uusi paikka ja uudet lampaat. Sara joutui katselemaan muiden suoritukset ennen meidän vuoroa, ja voi hirvitys kun se kuumeni! Ei meinannut millään pysyä paikallaan vaikka miten komensin ja vaadin... Lampailla sitten todella huomasi että pikkuisen oli joo turhan korkea viretila. Tehtiin ihan eri systeemillä kuin Kaisan luona, lampaat olivat mielellään ihan kiinni ihmisessä, ja eivät olleet läheskään niin liikkuvaisia kuin Kaisalla. Sara oli vapaana ja harjoiteltiin kuljetusta niin että itse kävelin lampaiden kanssa ja Sara piti lampaat mulla. Sara kävi tosi kuumana, ja selvästi huomaa että sen itseluottamus uudessa tilanteessa ja uusilla lampailla oli huono, ja se näkyi napsimisena. Yritin paimensauvan avulla pitää Saran kauempana lampaista, mutta tämä ei tuntunut kovin toimivalta, mitä enemmän Saraa prässäsin, sitä enemmän se kuumui ja napsiminen lisääntyi. Vasta session lopussa kun Sara alkoi väsyä, se vähän rauhottui ja teki paremmin. Saran oli vaikeaa jäädä tasapainoon, se halusi koko ajan koota laumaa ja se kiersi mua ja laumaa jatkuvasti ympäri vasemmalle, se on sille selkeästi luontevampi suunta. Kun en paineistanut Saraa, se toimi itseasiassa paljon paremmin, työskenteli rennosti ja etäisyys lampaisiin pysyi paremmin. Muutaman kerran Saran kiertäessä mun takaa lampaat lähtivät irti musta, ja Sara kokosi ne mulle ihan itsenäisesti, flankkasi jopa ihan kohtalaisesti!

Tauon jälkeen ei toiminutkaan enää niin hyvin, lampaista huomasi että ne olivat aika stressaantuneita ja hakeutuivat tosi helposti aidan viereen, mitä eivät ekassa sessiossa tehneet. Sarakin alkoi jo väsyä, ja haki musta tukea. Tuo jatkuva kokoaminen toistui edelleen, ja Saran kiertäessä mun selän takaa lampaat karkasivat aidan viereen, eikä Sara saanut niitä sieltä liikkeelle. Välillä lauma myös hajosi, Sara kyllä huomasi tilanteet ja yritti koota niitä, mutta ei onnistunut kuin muutaman kerran, enimmäkseen loputkin lampaat juoksivat portin viereen, ihan sama mitä Sara teki. Kouluttaja Marika kokeili muutaman kerran Saran kanssa, hyvin Sara lähti mukaan ja teki paljon paremmin, tottakai kouluttaja osaa ohjata sitä paremmin kuin mä.

Tänään mentiin aamupäivällä tekemään vähän jälkeä niityille, Kaskiniityn vieressä kahdella niityllä heinä on aika pitkää, joten sinne sai kepit hyvin piiloon ettei koirat voi etsiä silmillään. Stepin jälki ensin, se oli ihan tuore, vanheni sen aikaa kun tein Saran jäljen, n. 40m pitkä ja 4 keppiä. Sade kuitenkin laski hajua sen verran maahan että uskalsin lähteä ajamaan Stepin kanssa. Ja se menikin tosi hyvin! Kaikki kepit löytyi, vaikka ne oli ihan kunnolla ruohon seassa piilossa, etenkin olen ylpeä 2. kepistä, koska sillä kohtaa Stepsu ei ollut ihan jäljen päällä, mutta sai jäljen vierestä hajun kepistä ja ilmaisi! Saran kanssahan tälläistä ei ikinä tapahdu, jos ei ole jäljellä, ei todellakaan löydä keppejä. Kaikki ilmaisut hyviä ja iloisia, jatkoi aina rauhallisesti työskentelyä! Jipii!

Saran jälki sitten, vanheni sen aikaa kun ajoin Stepin jäljen. Joku 60m pitkä, 5 keppiä, jana ehkä 10m, jälki lähti oikeelle. Jana oli tosi hyvä, aivan suoraan eteni ja lähti jäljellä heti oikeeseen suuntaan. Jäljesti hyvin, ja ekat 4 keppiä nousi hienosti. 4. kepin jälkeen vauhti kiihtyi vähän (en tiedä miksi) ja meni ohi 5. kepistä. En ollut merkannut mitenkään keppien paikkoja, ja vaikka otin takaisin, ei löytänyt, olin varmaan itsekin kävellyt ohi, joten otin vaan valjaat ja liinan pois ja sanoin että loppu. Oli pikkuisen hölmistynyt, kun lopetettiin jälki tuohon. Peltojäljellä tuon voi tehdä, siellä Saralle itse jälki on niin tylsä, että kepit on sille palkka, metsäjäljellä puolestaan siltä on pakko vaatia ilmaisut, muuten se palkkaa itsensä jäljellä...