Ollaan käyty nyt pari kertaa paimentamassa, enkä ole niistä vielä muistanut kirjoittaa. Viime viikolla käytiin Kaisa Hilskalla, tehtiin sellainen poispäinajotreeni, että otettiin lauma lampaita mukaan ja käytiin kävelemässä pitkä lenkki tietä pitkin, ja koirat saivat ajaa yhdessä tai vuorotellen. Tämä oli aivan älyttömän hyvä treeni, Fisun ajo meni aivan valtavan harppauksen eteenpäin, kun joutui pitkäjänteisesti vaan tekemään ja ei tarvinnut keskittyä siihen, pysytäänkö suunnassa tien ohjatessa. Alussa meinasi valua ihan koko ajan flänkille ja ajo oli melkoista seilaamista ja oli tosi lähellä lampaita. Puolessa välissä reittiä pysähdyttiin hetkeksi sopivalle suoralle, ja tehtiin ajopätkiä niin, että Kaisan koira ajoi lampaat suoran päästä päähän Fisulle, ja Fisu ajoi ne takaisin Kaisalle jne. Tämä oli ekalla kerralla vaikeaa, kun nyt Fisu joutui kohtaamaan lampaat kapealla tiellä niin, että ne olivat tulossa meitä kohti, ja Fisua selvästi jännitti. Tälläiset lampaiden kohtaamiset vaatisi vielä kovasti treeniä, jotta Fisu olisi niissäkin rento ja itsevarma. Loppulenkki sujui jo ihan tosi paljon paremmin, ajo alkoi tasaantua ja ei koko aikaa enää seilannut, vaan ajoi jo hetkittäin ihan hienosti suoraan ja sopivalla tempolla. Kovin lähellä lampaita se edelleen on, eikä kovin voimakkaasti painosta, vaan ajoittain Fisun ajo näyttää enemmänkin vaan lampaiden perässä hiihtelyltä. 

Tällä viikolla oltiin sitten Somerolla. Eka kierros tehtiin pitkästä aikaa hakuja, kun huomasin, että siellä epävirallisissa Sipilä Trials-kisoissa Fisulla oli vähän ahtaammat hakukaaret kuin mitä kesällä. Ja niin oli kyllä nytkin, eikä oikein lähteneet edes kunnolla aukeamaan! Näköjään ne hukkuu, kun niitä ei treenaa! Varmasti olen myös luistanut kriteereistä, kun ollaan nyt tehty paljon kuuntelutreenejä lyhyellä matkalla, jolloin olen kiinnittänyt huomioita tottelemiseen, enkä niinkään kaaren laajuuteen. Ihan hyvä, että en ilmoittanut Fisua nyt enää tälle syksylle kisoihin (vaikka mieli teki), ei noilla kaarilla kovin hyviä hakupisteitä heruisi. Ehkä jätetään nyt haut hautumaan ja availlaan niitä sitten keväällä uudestaan, ja keskitytään nyt tuohon ajoon ja lähityöskentelyyn. Toinen kierros tehtiinkin sitten ajoa hämärtyvässä illassa isolla (n. 30 lampaan) porukalla. Ai että, nyt vasta huomasi, miten paljon se tie-treeni onkin auttanut. Fisun ajo oli aivan eri näköistä kuin aiemmin, oli ihan huomattavasti suorempaa ja varmempaa, pitää järkevää rytmiä eikä yrittänyt yhtään mitään flänkkäilyjä, ja ennen kaikkea nyt uskalsi lähteä jo varsin kauas eikä vilkuillut ja kysellyt neuvoa kuten aiemmin. Parhaimmillaan (/pahimmillaan) ajoi jo niin kaukana, ettei enää kuullut käskyjä enkä meinannut saada käännettyä! 

Jotta etäisyyden ja taitojen kasvaessa käskyt kuuluisi paremmin, ostin ensimmäisen paimennuspillini ja nyt olen harjoitellut siihen puhaltamista! Ei muuten ole helppoa :D 

20161106_180958-1.jpg

Lisäksi mulla on ollut askarteluprojekti, joka alkaa olla loppusuoralla! Nimittäin paimennussauva :) Bongasin koirien kanssa lähimetsässä lenkkeillessäni sopivan muotoisen ja kokoisen katkenneen katajan oksan, ja poimin sen mukaan, sahasin, vuolin ja hioin, öljytä se vielä pitäisi. Tässä uniikkia suomalaista designea :D

20161106_180752-1.jpg

Tämä viikonloppu oltiin Helsingissä käymässä, ja matkalla pysähdyin treenaamaan Fisun kanssa tokoa Malminkartanoon. Tehtiin merkkejä, eteenlähetyksiä, ruutua, parit stopit ja kaukoja. Fisu oli tosi energisen tuntuinen, ja enimmäkseen oikein kiva. Merkit oli nopeita ja hienoja, eteenlähetykset aivan super. Ruutuun ei ekalla lähetyksellä löytänyt heti, vaan pysähtyi merkille, joka oli matkan varrella. Osasi kuitenkin korjauskäskyllä etsiä ruudun, ja sen jälkeen ruudutkin sujui hyvin. Stopit ei olleet ihan parhaita mahdollisia, liekö pohja vaikuttanut, vaikka mielestäni ei ollut edes liukasta. Kaukoissa ollaan nyt jämähdetty ihan paikoilleen, en tiedä miten saisin niitä vietyä eteenpäin. Ollaan treenattu _tosi_ paljon sisällä, ja sisällä tekeekin tosi kivasti enimmäkseen, mutta heti kun tehdään pihalla treenien yhteydessä, niin vanhat ongelmat palaa. M-i on edelleen enimmäkseen vajaa ja plösö istumisasento. S-m pelkällä "down" käskyllä saattaa siirtää takajalkoja eteenpäin, jos sanon "poisdown" menee hyvin, mutta se on tuplakäsky, enkä ole saanut sitä mitenkään lyhennettyä. M-s tekee välillä lyhyellä matkalla tosi hyvin, enimmäkseen huonosti, eli ei siirrä kunnolla etutassuja taakse ja jää liian pitkäksi seisomaan. Ainoastaan i-s ja i-m on hyvät ja toimivat vaihdot kaikissa tilanteissa, s-i enimmäkseen ok, saattaa siirtää toista takajalkaa jos on liian pitkänä seisomassa. 

Tänään käytiin aksakisoissa, ja pitkään aikaan ei olla oltu noin paskoja! Näköjään tämä systeemi ei oikein toimi, kun ei treenata ollenkaan vaan pelkästään kisataan (kuin voi olla...). Viime kisoissahan Fisu teki aalla hasardiloikan, ja kävin torstaina treenaamassa aksaa, ja silloin F ei muuta tehnytkään kuin hasardiloikkia :O Kauhean luottavaiset ei siis olleet alunperinkään fiilikset. Tuomarina kaikilla radoilla joku ulkomaanelävä ensi vuoden mm-tuomari. Eka rata oli hyppäri, oikein kiva, ei mikään kovin vaikea. Alku meni hienosti, mutta pituudella kolautti, ja siinä vaiheessa oma keskittyminen herpaantui ja rytmi katosi. Pelasteltiin siitä vielä eteenpäin muutama este, kunnes olin niin myöhässä takaakierrosta, että hyppäsi väärin päin. Ei mikään paha kohta edes, en vaan kertakaikkiaan ohjannut kunnolla, ja Fisu oli liukkaalla päällä eikä kyllä yhtään kuunnellut takaakiertokäskyä. Jälkeenpäin katsoin, että ei edes saatu virhettä siitä pituudelta, eli aivan täysin turha koko herpaantuminen. 

Toka rata oli aksaa, ja heti jo radan rakennuksessa alkoi ahdistamaan, aalle tultiin tosi kovaa ja aan jälkeen takaakierto, eli jos kyttään aata, niin en ehdi ohjaamaan, mutta toisaalta, jos vaan ohjaan ja vedätän, niin iso riski, että loikkaa enkä näe sitä. Päätin ottaa nyt treenin kannalta, ja katsoa koiraa aalla ja tarvittaessa keskeyttää, silläkin uhalla, että en sitten ehdi takaakiertoon. Fisu lähtikin sitten käsistä jo heti kakkosesteellä, ei tullut ihmisnuoleen, hyppäsi mun selän taakse ja selän takaa täräytti tassut aan nousukontaktille :O Ihan puskista tuli tuollainen, ekalla radalla oli ihan kivan tuntuinen. No, jatkettiin, kun halusin päästä kokeilemaan aata radan osana. Fisu tuntui _tosi_ kiihkeältä, meni aivan jäätävän kovaa ja karjui ehkä enemmän kuin koskaan, ja sitten aata edeltävällä hypyllä ei tullut enää ohjaukseen, putkijarrusta huolimatta kaarratti vaan hypystä ohi kepeillä ja karjui mennessään! Todella omituista! No, otin vielä uudestaan saman kohdan, ja siitä aalle, ja aalla aivan karmea itsemurhaloikka :( Käskin maahan ja käveltiin pois radalta.

Vika rata oli vaikeampi kuin kaksi edellistä, käytännössä sama kuin edellinen mutta toisin päin, ja parilla ekstra-takaakierrolla varustettuna. Tämä rata meni myös pieleen keskittymisvaikeuksien takia, kun nyt stressasin taas aata koko radan. Alku meni ihan hienosti, mutta poispäinkäännöksessä tiputti riman. Aalla katsoin taas tarkkaan mitä tekee, no nyt juoksi ihan kauniisti. Siitä mulla meni sitten taas pasmat ihan sekaisin, enkä muistanut lähteä kiihdyttämään ja myöhästyin taas takaakierrosta :( voi hitto, tosi ärsyttävää tälläinen!