Pääsin tänään koulusta klo 10 (huh kun rankkaa tää lukio!) joten mentiin Maunulaan treenaamaan agilitya. Maunulassa on  myös isoja nurmikko-aluieta, joten tein siinä matkalla kentälle jäljen Stepille. Samaa pituutta kuin aikaisemmatkin, eli joku 20-25 askelta, mutta nyt maasto oli haasteellisempi, sellaista aika pitkää heinää joka varmasti kuhisee punkkeja. Lähetin Stepin vähän väärästä kohtaa jäljelle, niin että muutaman ekan askeleen kohdalla ei ollut vielä namia, ne alkoivat vasta vähän kauempaa. Mutta penne nuuski namittomat askeleet aivan yhtä tarkasti kuin namillisetkin, eli se siis jäljesti ihan oikeasti muutaman askeleen! Hyvä peepe! Muutenkin Step työskenteli tosi hyvin, kulki koko ajan suoraan jäljen päällä ja nuuski tosi intensiivisesti. Ihan lopussa Stepiltä jäi ilmeisesti yksi nami väliin ja se yritti palata takaisin, mutta menin itse sen tielle että ei päässyt menemään jälkeä väärään suuntaan. Sitä se sitten ihmetteli ja unohti mitä oli tekemässä. Sanoin uudestaan "jälki" ja kumarruin näyttämään maata, penne kiinnittyi heti takaisin jäljelle ja loppu meni hyvin. Kyllä siitä hieno jälkikoira tulee!

Sitten agilitykentälle. Koirat kipittelivät vapaana kentällä sen aikaa kun kannoin esteitä ulos kontista. Sitten Sara kiinni ja penne pääsi aloittamaan. Tehtiin sellaista helppoa valssi-harjoitusta neljällä hypyllä. Itse valssi meni hyvin mutta Step ei meinannut millään irrota niin paljoa että voisi mennä kaksi rinnakkain olevaa hyppyä niin että kiertää toisen takaa, meinasi tulla koko ajan välistä. Tehtiin sitten ihan vaan yhdellä hypyllä irtoamista namialustan ja lelun kanssa, se meni hyvin. Sitten penne kiinni ja Sara vuoroon. Tehtiin eka puomia, Saran meno oli alkuun varsin kuritonta. Ylösmenoa tehtiin sillä Mian neuvomalla tavalla, mutta mä en meinannut millään löytää oikeaa etäisyyttä mihin pistää S maahan, aina se jotenkin onnistui loikkaamaan pinnan yli. Alasmenotkaan ei ottanut onnistuakseen, Sara karkasi sieltä kun juoksin itse ohi! Sikapossu! Siitä sai kovasti huutia ja johan alkoi pelaamaan, nyt puolestaan oli aika hidas kun tuli tosi varovasti kontaktille. Laitoin pallon valmiiksi muutaman metrin päähän alasmenosta, ja lähetin Saraa kauempaa kontaktille, ja vapautin pallolle. Sitten siirryttiin hypyille. Eka tein sylikäännöksiä kahdella hypyllä molempiin suuntiin, nyt myös vasemmalla kädellä onnistui hyvin. Tehtiin myös sitä jenny-käännöstä lisää, tämän kanssa täytyy olla tosi tarkkana, kauhean aikaisin en voi alkaa kääntymään, muuten Sara kieltää. Oikein ajoitettuna se kyllä toimii ihan sikahyvin. Sitten Sara lepäämään ja penne vuoroon. Kokeilin nyt ekaa kertaa puomin alasmenoa, laitoin kosketusalustalle näin alkuunsa namin, jotta saisin penskan suunnan suoraan eteenpäin. Nostin Stepin puomin alasmenolle ja päästin siitä syömään namia naksuttelun kera. Takapäätään peepe ei hahmota yhtään, se ei meinannut pysyä puomilla vaan aina jompi kumpi takatassu luiskahti alas. Laitoin hypyn siivekkeet alastulon molemmille puolille, ettei Step tippuisi. Siivekkeiden kanssa onnistui tosi hyvin. Sitten kokeiltiin ylösmenoa, menin itse vaan yksinkertaisesti seisomaan puomin viereen ja odotin että penne koskee puomiin. No, sitä ei kauaa tarvinnut odottaa, ja Step älysi heti mistä on kyse, ja naksuttimen kanssa saatiin paljon onnistuneita kosketuksia. Jeejee, hyvä peepe. Sitten siirryttiin taas hypyille, tällä kertaa tehtiin hypyn takaa kiertoa, lelun avustuksella. Hienosti meni. Sitten Step kiinni ja Sara vuoroon. Hypyn siivekkeet oli jäänyt puomin kontaktin molemmin puolin, joten tein Saran kanssa lähetyksiä puomille erilaisista kulmista, nyt kun S ei päässyt oikaisemaan. Ne meni hyvin, ja myös alastulot oli hienoja. Tehtiin pari kertaa myös Aan alastuloa, sekin onnistui kivasti. Sitten kertaalleen vielä koiran vaihto. Stepille pari kertaa irtoamista kahden hypyn taakse lelulle. Penne ei epäröinyt yhtään, ja kovaa juoksi. Kokeilin sitten vielä ihan vikaksi sitä samaa valssi-harjoitusta mitä tehtiin aluksi, nyt sekin meni hyvin. Mä olen aina yhtä yllättynyt siitä miten Step voi olla noin taitava, vaikka ei olla treenattu vielä paljon yhtään! Se seuraa ohjausta niin älyttömän hyvin, ja onhan siitäkin toki apua, että itse osaan viedä sitä, Saran kanssa kun on tullut treenattua...