Onpas ollut aktiivinen viikonloppu! Tänään illalla oltiin puolarmetsässä vielä treenaamassa viestiä. Koska seuraavaan viestikokeeseen (pk-rotuottelu 7.6.) Santi ei pääse ohjaamaan Saraa, joudun käyttämään taas äitiäni Saran toisena ohjaajana, joten nyt täytyy alkaa kouluttamaan sitä taas tähän. Mukana oli myös uusi treenituttavuus, eli briard-narttu Aia ohjaajiensa Tuijan ja Annen kanssa, kokeilemassa ekaa kertaa viestiä muiden koirien kanssa. Tehtiin ihan helppo ja lyhyt rata, eka pätkä oli joku 200-300m. Sara juoksi ekana. Seuraaminen oli kamalaa, mutta lähti hyvin ja meni ihan sikakovaa, sillä meni oikeesti joku 15sek juosta koko matka! Aia perään ja kun se oli mennyt, jälkipätkälle. Jälki oli suunnilleen yhtä pitkä kuin eka pätkä, ja Saa taas ekana. Se tuli vähän kummaa reittiä, selvästi oikoi matkalla. Hetken päästä takaisin, hyvin meni, eikä tullut ääniä. Ei Saralla ole kyllä mitään ongelmaa juosta mun äidille, ihan yhtä innokkaasti se lähtee kuin normaalistikin. Aia juoksi vielä A-pisteelle ja jäi sinne, ja tehtiin Sarulle vielä pieni jälki (n. 100m). Hyvin tuli ja lähti myös hienosti. Eli oikeen hyvä treeni. Nyt ei muuta kuin muutama tälläinen helppo treeni äidin kanssa, ei Saran tarvii enää ennen koetta mitään pitkää juosta, eiköhän se sen osaa.

Samalla kun oltiin metsässä, otettiin pennelle jälki. Kun äiti kerran oli mukana, pistin sen tallomaan jäljen. Se oli joku 25m pitkä, helpossa sammal-maastossa. Step ei aluksi meinannut löytää jälkeä, mut kun löysi ekan namin, kiinnittyi heti jälkeen ja lähti oikeaan suuntaan seuraamaan sitä. Tää jälki meni tosi hyvin, nyt ei pyörinyt yhtään, suunta oli koko ajan eteenpäin, ja taas sen työskentely oli erittäin tarkkaa ja intensiivistä, päätä ei nostanut kertaakaan ja jokaisen askeleen nuuski tooosi tarkkaan. Kyllä tästä hieno jäljestäjä tulee! Sara-parka uikutti puussa kiinni, sen mielestä olis ilmeisesti kans kiva päästä jäljestämään. Plääh, mä en millään jaksais talloa kahelle koiralle jälkiä, Sara saa nyt kyllä tyytyä tuohon viesti-uraansa.

Kotona irrotin penneltä nyt sen toisenkin ala-kulmahampaan, kun sekin näytti työntävän pysyvää hammasta vinoon. Lähti helposti, nyt Step ei edes vinkaissut eikä näyttänyt yhtään loukkaantuneelta. Voi kun olisin älynnyt tän aikasemmin, kun nuo kulmahampaat ottaa kohta kitalakeen kiinni jos eivät tuosta suoristu...