Noniin, Fisun ekat agilityn MM-karsinnat takana, ja ai vitsi mikä fiilis!! Olen aivan todella ylpeä jo siitä, että päästiin ylipäätään osallistumaan, vaikka se ei ollut missään vaiheessa edes tavoitteena. Karsinnoista lähdettiin hakemaan ihan vaan puhtaasti kokemusta isoista kisoista, ja sitä saatiin, koko rahan edestä!

Eka rata lauantaina oli aika helppo hyppäri. Ei mitään ihmeellistä, ei mitään sellaista mitä ei osattaisi. Alun persjättö vähän mietitytti, mutta päätin luottaa Fisun estehakuisuuteen ja tehdä sen silti, vaikka aika moni oli tullut 4. hypyn ohi. Tuli hyvin persjättöön, ei mitään ongelmaa. Harmillisesti sitten kepeillä väärin sisään :( Olin aavistuksen myöhässä, eikä Fisu tajunnut itse korjata linjaansa, ja meni umpikulmaan sisään kuten avokulmaan. Keppien jälkeen oma tunnelma sitten latistui enkä oikein jaksanut keskittyä loppurataan. Olin ajatellut testata loppuun päällejuoksua, mutta en sitten jostain syystä vaan lähtenyt tekemään sitä ja Fisu hyppäsi yhden väärän hypyn eli HYL. Vähän harmitti oma saamattomuus radan jälkeen, olisi ollut kiva mennä loppuun.

Toka rata oli sitten aivan karmea, Anne Viitasen agilityrata. Aivan törkeän vaikea, ei mitään tolkkua. Olin ihan varma ettei päästä missään nimessä keppejä pidemmälle, jos sinnekään. Selvästi tälläinen asetelma toimii mun omalle psyykkeelle hyvin, koska nyt oli radalla aivan eri meininki. Aivan mieletöntä flowta täydellisillä linjoilla kepeille asti, ja oikein sisään ilman pienintäkään epäilystä! Olin niin hämmästynyt keppien onnistumisesta, että myöhästyin kepeillä, ja sitten se flow muuttuikin kaoottiseksi säntäilyksi. Meinasi tulla ohi renkaasta, suoran putken jälkeisestä hypystä, muurista, vikasta putkesta ja putken jälkeisessä takaakierrossa arpoi. Nyt ne kuitenkaan luovuttanut, jotenkin onnistuin survomaan Fisun jokaiselle esteelle ja taisteltiin yhdessä loppuun asti, mä ja mun taistelukala. Nollalla maaliin! Räpellykseen meni toki aikaa, mutta yllättäen ei kuitenkaan niin paljoa kun ajattelin, koska vain hieman yli 1 sek radan voittanutta Janitaa ja Futa hitaampi aika, sija 6. ja karsintapisteitä 32,80. Fisu tienasi siis heti ensimmäisissä karsinnoissaan paikan sunnuntain radoille!

IMG_6630.jpgIMG_6631.jpg

Sunnuntain eka rata oli ihan kiva ja helppo taas, ei mitään ihmeellistä. Jotenkin tässä oli sitten kuitenkin jotain alkukankeutta mukana, koska heti kakkosrima takaakierrossa alas :( Ei mikään tyypillinen kohta, kierrätin pidempää kautta kuten aina tuollaisissa tilanteissa, ja ei Fisu yleensä tuollaisissa tiukoissa takaakierroissa pudota, kun ehtii ennen hyppyä kokoamaan itsensä. Keppejä ennen toinenkin rima alas, tässä tosin heilautti siivekettä kääntyessään eikä varsinaisesti koskenut rimaan., ja nyt sitten päinvastainen keppivirhe kuin lauantaina. Meni siis umpikulmaan sisään kuten avokulmaan. Korjasin vielä, mutta taas latistui fiilis aika tavalla kun niin paljon jo virheitä alla. Tuli sitten vielä aan jälkeen yhdestä putkesta ohi ja hypylle eli hyl. Tosi outoja virheitä kaikki!

Toka rata oli taas Anne Viitasen käsialaa, aivan karsea hyppäri ja rimat 65cm. Alussa taas hankala kulma kepeille, ja nyt päätin ottaa erilaisen ohjauksen, eli ohjasin avokulmaan sisäkaarteesta ja vaihdoin puolta vasta kun oli aloittanut pujottelun. Tää sujui tosi hienosti, jes! Harmillisesti sitten kuitenkin takaakierrossa rima alas. Jatkettiin, mutta kaahailusuoran jälkeen hyl, kun en ehtinyt suunnittelemaani persjättöön. Tää oli mun ihan oma arviointivirhe, olin nähnyt minien ja muutaman hitaamman maxin ehtivän helposti niin ajattelin, että kyllähän mäkin ehdin, mutta hitto vie, on tuo vikkelä! Ei toivoakaan, olisi pitänyt suosiolla tehdä takaaleikkaus.

Vikalla radalla mua harmitti niin paljon ettei oltu päästy kummallakaan aamun radalla maaliin asti, että päätin taistella radan läpi vaikka mitä kävisi. Rata olikin tosi kiva, ei mikään erityisen vaikea, vaan juuri sopiva ja ihanan vauhdikas. Lähdettiin radalle sellaisella kaikki tai ei mitään -asenteella, olin suunnitellut vähän riskialttiita ohjausvalintoja ja päätin jättää kaikki turhat varmistelut pois. Ja voi luoja mikä flow meillä oli <3 Tehtiin oikeasti todella hieno rata, yksi rima taas takaakierrossa kun vähän kiirehdin enkä jäänyt odottelemaan Fisua, ja toki taas 65cm rimat. Kyllä mun mielestä tälläinen kohta on koiran vastuulla, mutta toki Fisulla on tosi vähän kokemusta 65cm rimoilla hyppäämisestä. Keinulla juoksin vaan täysiä ohi ja rääkäisin pahasti "odota!!!" ja sinne se jäi, kiltisti odotti vapautusta! Eli keinulla olisin voinut vapauttaa jopa vähän aikaisemmin, siinä oli ehkä ainoa kohta jossa oltaisi vielä voitu vähän parantaa. Kepeillä otin rohkeasti sivuetäisyyttä ja kesti, ja ehdin hyvin seuraavaan valssiin. Fisun aika 37,09 sek olikin sitten koko finaaliradan kaikkien säkäluokkien nopein aika! 

IMG_6633.jpg

Tässä videolla kaikki karsintojen radat. Kuvat: Sirpa Saari

Mitä meillä jäi käteen karsinnoista? Kokemusta, ja taas uusi lista siitä, mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Ehkä ensi vuonna saadaan osallistua paremmin valmistautuneina samoihin karkeloihin :)

+ Aan kontakti toimi jokaisella agilityradalla, kaunis neljän laukan aa selkeällä kosketuksella kuten treeneissäkin. Jes!!!

+ Keppin lopussa kesti todella hyvin rajuakin ohjausta eikä jättänyt kertaakaan kesken

+ Lähtökarsinoissa odottelu ei häiritse, ei sitten tippaakaan. Ei kuumu lainkaan, vaikka joutuu pienessä tilassa odottamaan ja katsomaan muiden menoa, eikä saa samaan aikaan purkaa enää itseään leikkimällä hihnalla. Siinä se vaan lötkötti rentona mun vieressä!

+ Okseri oli aika monella radalla, eikä okserin rima tippunut kertaakaan. Fisulla ei ole ollut kyllä mitään ongelmaa okserin kanssa!

+ Pituudella esteosaaminen on hyvällä mallilla, kestää varsin rajua ohjausta ja kääntämistä pituudella

- Keppien sisäänmenoihin tarvitaan vielä paljon varmuutta, etenkin sellaisissa kohdissa joissa kepit tulee "yllärinä" eli ei näe kaukaa

- 65cm rimat on edelleen tosi vaikeita. Hyppää liioitellun korkeasti ja pudottelee huomattavasti enemmän rimoja kuin 60cm korkeudessa 

- Takaakierrot pitää saada itsenäisemmiksi, tuntuu, että jään kaikkiin takaakiertoihin jumiin kun joudun olemaan niin lähellä, ja lisäksi rimoja tulee herkästi kun ponnistaa liian läheltä estettä

- En oikein vieläkään osaa arvioida, mihin Fisun kanssa ehdin ja mihin en. Tämä varmasti helpottuu kokemuksen myötä, mutta nyt tuntuu, että olen edelleen vähän turhan optimistinen oman ehtimiseni suhteen, kun olen viime vuodet ohjannut selvästi hitaampaa koiraa. Voisin vaihtaa epätoivoiset valssi/sokkariyritykset suosiolla takaaleikkauksiin, kun niitä Fisu lukee tosi hyvin!

- Mun omaa asennetta pitäisi saada muutettua niin, että jaksan virheenkin jälkeen taistella radan loppuun!!