Noniin, eilen oli sitten tämän viikon ensimmäinen jälkikoe. Koe oli Kaustisella, eipä olla koskaan ennen kisattu tutulla treenikentällä tuttujen treenikavereiden kanssa :D Sää oli kurja, satoi ja tuuli ja oli kylmä. Koe alkoi maastoilla. Fisu oli ainoa 2-luokan koira. Jana oli todella selkeässä ja avoimessa kohdassa, kunnon baana joka kutsui juoksemaan.Tein virittelyksi yhden kepin etsinnän ja syöttelin muutaman namin. Janalle Fisu lähti kovaa, mutta ei ihan pahinta kaahausvauhtiaan eikä huutanut. Meni pikkuisen vinoon vasemmalle, ja takamerkin edestä nosti jäljen viistosti vasemmalle. Jäljesti jotenkin hätäisesti ja haparoivasti ja jälki lähti vähän omituiseen suuntaan, oikeastaan melkein janan suuntaisesti poispäin tiestä, mutta kun mitään ei kuulunut tuomarilta ja näin märässä sammaleessa jotain askelia, niin ajattelin, että ollaan jäljellä. Mentiin joku 300-400m, Fisu jäljesti mutta aika epävarman oloisesti ja jälki teki ihmeellistä mutkaa. Jäljellä oli tyhjä muovipussi, jota Fisu haisteli mutta ei ilmaissut, ja muutamassa kohdassa jäi tarkentamaan hajua ihan kuin olisi saanut hajua kepistä, mutta ei nostanut mitään. Tultiin traktorinuralle, jossa Fisu lähti ensin vasemmalle, kävi tekemässä suoran ja palasi takaisin samaa jälkeä, teki ympyrän ja jatkoi oikealle jäljestäen koko ajan, eli jälki teki jonkun kummallisen luupin itsensä ympäri. Tässä vaiheessa aloin epäilemään, että ollaanko kuitenkaan oikealla jäljellä. Yritin lähettää luupin kohdalta kolmeen eri suuntaan janalle, mutta ei nostanut jälkeä mistään 100m säteeltä jälkeä vaan palasi samalle luupille jota oli jo kerran kiertänyt. Mentiin takaisin janalle ja koitin siitä ottaa jäljen uudestaan, lähti nytkin ihan samaa jälkeä uudestaan, jäljesti samaan kohtaan missä aiemminkin eksyttiin, ja taas ihmeteltiin että mitä kummaa. Nyt Fisu pysähtyi haistelemaan jotain sieniä, ja kun katsoin tarkemmin, niin sienet olikin kiskottu maasta eli sienestäjän jäljellä taidettiin olla. Fisuhan on ennenkin reagoinut noin, jos jäljen tekijä on esim kompuroinut tai katkonut oksia niin, että niihin on tarttunut käsistä hajua. Koska aikaa oli jo mennyt niin paljon, että tiesin että ollaan jo nyt yliajalla, päätin lähteä etsimään oikeaa jälkeä, jotta saisin edes Fisulle hyvän mielen ja palkattua sen hyvästä ja sitkeästä yrityksestä. Kävelin vaan suoraan poispäin sienestäjän jäljeltä, ja jossain kohtaa Fisu sitten nostikin uudestaan jäljen aivan eri suuntaan, ja kohta löytyi keppi, eli nyt oltiin jäljellä. Jatkettiin, ja huomasin pian, että ollaan oikealla jäljellä menossa väärään suuntaan. Annoin kuitenkin työskennellä, ja löydettiin meidän jäljen neljä ekaa keppiä. Tultiin janalle, ja siinä näin, että oikea jälki olisi lähtenyt aivan eri kohdasta, kuin mistä me poistuimme janalta. Oikea jälki leikkasi janan vähän puolenvälin jälkeen ja 90 asteen kulmassa vasemmalle, Fisu otti jäljen noin 10m kauempaa viistosti ehkä 45 asteen kulmassa vasemmalle. Sääntöjen mukaanhan tuomarin pitäisi varmistaa, että koira lähtee janalta oikealle jäljelle, ja huutaa takaisin mikäli koira ottaa jonkun muun kuin kisajäljen. Fisu oli aika puhki 50 minuutin yhtäjaksoisen työskentelyn jälkeen.

Ennen esineruutua kävin neuvottelemassa tuomarin kanssa, ja päädyttiin siihen, että Fisu saa varajäljen. Tehtiin sitten varajäljen vanhetessa esineet ja tottis. Esineruutu oli selkeä ja kiva, aloitin oikeasta etukulmasta. Eteni hienosti ja suoraan syvälle, mutta ei löytynyt mitään. Kutsuin takaisin ja siirryin ehkä 10m keskemmälle lähettämään. Siitäkin lähti hienosti ja suoraan, ja jostain 40m paikkeilta nosti esineen ja toi vauhdikkaasti. Siirryin taas ehkä 10m vasemmalle ja laitoin siitä, lähti taas hienosti suoraan, jossain 15m kohdalla pyöri hetken ja nosteli nenää, mutta ei löytynyt siitä mitään vaan jatkoi syvemmälle, ja jostain ruudun keskeltä nosti toisen esineen. Oikein nätisti siis työskenteli ja 30 pistettä.

Seuraavaksi tottikseen. Oltiin kolmen ryhmänä kahden alokasluokan koiran kanssa, Fisu pienimmällä numerolla pääsi liikkeisiin ekana. Alkoi jo hämärtää, ja kenttä oli vesisateesta inhottavan märkä. Seuraaminen tuntui tosi kivalta, oli korrekti ja täsmällinen. Henkilöryhmässä käännöksessä painoi hiukan, muuten oikeastaan kaikin puolin hienoa seuraamista. Arvosana erinomainen. Liikkeestä istumisessa seurasi myös nätisti, mutta jäi seisomaan. Liekö märkä nurmi ällöttänyt, kun suorituksen jälkeenkään ei suostunut istumaan... Eipä ollakaan muistettu treenata hetkeen sitä, että hänen korkeutensa vähäkarvainen pylly pitää laittaa maahan myös märällä kelillä. Puutteellinen. Maahanmeno ja luoksetulo oli ihan ok, maahan meni ripeästi ja luoksetulo oli ihan suora ja siisti. Erinomainen. Seisominen oli myös ok, siinä ei mitään ihmeellistä, erinomainen. Tasamaanouto oli Fisuksi tosi hyvä, heitin aika lyhyen heiton eli ei ihan niin nopea kun voisi olla pidemmällä matkalla, mutta ehdottomasti reipas ja innokas, ja eteentulokin tosi siisti. Erinomainen. Hyppynoudossa heitin aika vinoon vasemmalle mutta en korjannut, ja hyppäsi kyllä mennen tullen, paluuhyppy tuli vähän huonosta kulmasta niin veti vähän jalkojan mahan alle. Erinomainen. Estenoudossa paluussa oli vähän arponut, että kumman esteen valitsee ja tuli siksi aika hitaalla vauhdilla esteen takaisin. Erittäin hyvä. Eteenmenossa seuraaminen tosi korrektia (JES!) mutta ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mur! Tyydyttävä. Makuussa oli ollut rauhallinen, maahan ja sivulle nopeat. Erinomainen. Yhteensä 92 pistettä.

Lopuksi sitten se varajälki. Tottisten aikana oli jo tullut pimeä, ja kun päästiin janalle, oli aivan täysin pilkkopimeää ja kello oli jotain 21.30. Ratamestari näytti janalla isolla taskulampulla valoa, ja ei muuta kuin menoksi. Kieltämättä aika jännä fiilis oli lähteä täysin vieraassa, pusikkoisessa maastossa yksin pilkkopimeään metsään taskulampun kanssa tekemään koesuoritusta :D Koskaan ei olla treenattu pimeällä, ja maastokin oli huomattavasti hankalampaa kuin mitä varsinaiset jäljet olivat olleet. Eipä siinä muu auta kuin luottaa koiraan ja toivoa, että Fisu löytää pois metsästä eikä hukkaa jälkeä, ja ettei mikään karhu tai susi tule vastaan. Janalle Fisu lähti hyvin, huomattavasti rauhallisemmin kuin edelliselle janalle mutta kuitenkin reippaasti. Jostain puolen välin paikkeilta otti jäljen vasemmalle ja lähti määrätietoisesti. Itse rämmin janaa eteenpäin ja kompastuin, ja liina pääsi irti. Fisu jatkoi matkaa ja kun perästä ei kuulunut, niin lähdin juoksemaan perään. Fisu oli selvästi väsynyt, jäljesti huomattavasti hitaammin kuin yleensä. Itse en pystynyt seuraamaan yhtään koiran tekemisiä, kun kaikki keskittyminen meni pystyssä pysymiseen. Onneksi Fisu hoiti kyllä oman osuutensa 100% itsenäisesti, jäljesti koko matkan mitään sen kummemmin pyörimättä tai tarkastelematta. Keppejä nousi tasaiseen tahtiin, ja hyvä niin, koska tuollaisessa maastossa ja pimeydessä ei olisi ollut kyllä pienintäkään mahdollisuutta löytää itse ensimmäistäkään keppiä, jos koira ei niitä nosta. Jossain neljännen kepin jälkeen tultiin tielle, ja ihmettelin jo, että oliko tämä tässä, mutta ei, Fisu jatkoi määrätietoisesti tiestä yli ja vitoskeppi nousi kohta tienylityksen jälkeen. Viimeiset pari sataa metriä oli aivan kamalaa siksakkia vadelmapuskien seassa, jälki poukkoili ja kiemurteli maaston muotojen mukaan ja en nähnyt koiraa missään vaiheessa, ainoastaan taskulampun valossa ehkä kaksi metriä liinan päätä. Puskaosuuden jälkeen tultiin muutaman risukasan kautta taas tielle, ja huomasin janamerkin, eli nyt oltiin maalissa. Kutoskepistä oltiin tultu ohi, mutta koska aikaa ei ollut mennyt kuin reilu vartti, niin laitoin Fisun vielä takaisinpäin jäljelle ja pyysin etsimään kepin. Keppi löytyikin melkein heti, oli kiertänyt vaan väärältä puolelta viimeistä puskaa. Kuusi keppiä taskussa käveltiin autolle, siinäkin matkalla eksyttiin kertaalleen. Janalta pisteitä täydet 40 ja kuudella kepillä jäljeltä pisteet 170. 

Yhteensä siis 292p 1-tulos ja JK2!! Huh miten rankka ilta, mutta kannatti. Fisu oli kyllä tosi puhki, eikä ihme, jos on jäljestänyt/etsinyt jälkeä saman illan aikana yhteensä melkein 1,5 tuntia ja siihen päälle vielä tottis ja esineruutu. On se kyllä sitkeä ja hurjalla moottorilla varustettu, ei sille tullut missään vaiheessa mieleenkään luovuttaa tai lopettaa työskentelyä. Näköjään pimeyskään ei vaikuttanut mitenkään sen työskentelyyn. 

IMG_1532.jpgIMG_1564.jpg