Tänään on ollut varsin epäonninen päivä. Ensin unohdin että tänään oli joku hiton ruotsin koe, eipä tullut luettua joo... Sitten iltapäivällä menin treenaamaan tokoa, Sara oli ihan hyvä, ja Stepsukin muuten, mutta ruutu ja tunnari... ARGH! Ruudussa haki jostain syystä koko ajan sisään vasemmasta laidasta, en tiedä mistä ihmeestä se sen keksi. Mutta eihän se nyt käy päinsä. SItten se tunnari. Laitoin aika paljon palikoita, ja oma sinne keskelle. Lähti hienosti nuuskimaan, teki kyllä töitä mutta kun oma ei sattunut heti kohdalle, turhautui ja alkoi etsiä nameja, joita ei tietenkään ollut! Ei hitto, mä en enää ikinä laita sinne niitä nameja, meni koko tunnari ihan pilalle niillä! Jos oma ei satu heti kohdalle, Step alkaa etsiä niitä nameja (viime treeneissä löysi pupunpapanoita, jotka kävi hyvin nameista), ja unohtaa mitä oli tekemässä. Yritin antaa uutta käskyä, jolloin meni kapuloille ja nuuski muutamaa, mutta edelleenkään ei sattunut oman kohdalle, nappasi siitä vaan jonkun suuhun. Kielsin, ja tiputti, ja jatkoi (namien) etsimistä. Jossain vaiheessa meni jo ihan kokonaan sijaistoiminnoille, kävi vieressä olevassa ruudussa, meni maahan, meni istumaan, teki vaikka mitä mutta ei etsinyt omaa. Hitto, hitto, hitto! Multa meni jo hermot (en näyttänyt sitä Stepille), ja vaihdoin koiraa, Sara sentään osaa tunnarin... Uusi yritys Stepin kanssa, nyt meni vähän paremmin, nuuski jopa kapuloita, ei heti löytänyt omaa mutta odotin vaan rauhassa, ja lopulta sattui oman kohdalle, ja päässä syttyi lamppu, nappasi suuhun ja toi. Otettiin heti perään toisto, muuten ihan jees mutta epävarmuus näkyi vauhdissa.

No, sitten agilitytreeneihin. Matkalla meinasin ajaa kolarin, kun yksi kiireinen audi-kuski kaahasi kolmion takaa ihan suoraan eteeni, tein lukkojarrutuksen (onneksi autossa on tehokkaat jarrut!) ja jäi parista sentistä kiinni ettei tullut nokkakolaria...  Agitreeneissä sitten tehtiin tosi vaikeaa rataa, ei päästy edes kolmea estettä, kun Step karkasi putkeen. Hinkattiin sitten sitä alkua ihan koko treeni kun kouluttaja ei päästänyt jatkamaan ennen kun onnistu, ei päästy ollenkaan rataa loppuun, kun aika loppui. Alun persjättö-jaakotus kuvio ansaputken läheisyydessä oli vaan liikaa meille. Step parka. Treenien lopuksi otettiin vähän vielä agia, ettei jäisi ihan paha maku suuhun. Treenasin jaakotusta ihan vaan yhden hypyn kanssa, se on Stepin kanssa tosi vaikea! Kääntyy hirveän herkästi väärään suuntaan, ja tulee sama hypyn jojona takaisin. Treenattiin myös Aan alla olevaa putkea, lähettelin Aalle monesta eri kohdasta, sen haki sentään hyvin.

Stepin juoksua ei vieläkään näy, on kohta jo kuukauden myöhässä... Sinänsä ihan hyvä, kuka nyt mitään juoksua haluaisi, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että ei tulla pääsemään sinne 14.11. Kirkkonummen tokokisaan, ellei sitten lykkää juoksua niin paljon ettei ehtisi alkaa ennen sitä. Seuraamme siis tilannetta.

Käytiin sunnuntaina Stepin kanssa treenaamassa viestiä, ne treenit sentään meni hyvin. Mä lähdin b-pisteelle, teemana vähän pidemmät jäljet. Hyvin tuli molemmat, selvästi hitaammin kuin tulee a-päähän, eli jonkin asteista nenän käyttöä on havaittavissa! Ennen vikaa pätkää metsästä ilmestyi a-pisteelle kaksi irtokoiraa, jouduimme odottamaan että ne lähtivät pois, samalla tuli treenattua pitkää odotusta, joku 15min. Otettiin ääniapu ennen lähetystä, että varmasti menisi, ja hyvinhän se meni.