Aksamasennus vol XXX... Aloitetaan kuitenkin hausta, se on sentään kivaa. Lauantai-aamuna kevään ekat oikeat hakutreenit! Otin Saralle 4 löytöä, ja 2 kiintorullalla ja 2 suorapalkalla. Kaikki meni oikeastaan aika kivasti, noin suhteessa siihen että edellisistä hakutreeneistä on aikaa, ja maasto ei ollut ihan helpoimmasta päästä kun lunta oli vielä melkein polveen asti. Saraa kantoi, mua ei... Yhdellä ilmaisulla toi rullan samaa reittiä mitä oli mennyt, en huutanut vaikka teki mieli, hienosti kuitenkin etsi mut ja toi rullan mulle. Kolmas maalimies oli umpparissa (iso pahvilaatikko), tämä oli ainoa missä oli ongelmia. Oli pyörinyt piilolla, ja otti rullan vasta kun huikkasin että täälläpäin. Näytöllä ei mennyt maahan, kiersi vaan piiloa ympäri. Umppareita pitäisi päästä treenaamaan, hitsi kun niitä on vaan niin huonosti maastoissa, ja mullakaan ei ole yhtään omaa umpparia. 

Sunnuntaina Porvooseen aksaamaan pelkän Stepin kanssa. Tarjolla 2 agirataa, tuomarina Harri Huittinen. Oli tosi pienet kisat, nyt olisi ollut mainio tilaisuus napata nollavoitto ja vika agiserti, mutta ei. En tiedä mikä nyt mättää, ei vaan oikein tunnu onnistuvan Stepin kanssa, ei kisoissa eikä treeneissä. Eka rata oli ihan helppo, ei mitään sen ihmeempää. Muurilta ikävä käännös, kepeille avokulma, muutama tarkkuutta vaativa kääntö hypyillä. Alku meni kivasti, muurin palikat pysyi ja kepeille oikein. Käännöt ja väännöt meni hyvin, kunnes aan jälkeen hyllytettiin ihan outoon kohtaa. Aan jälkeen oli loiva takaakierto-päällejuoksu, otin vähän etumatkaa ja vapautin Stepin aalta, ja Stepsu otti ja bongasi läheisen putken ja sinne meni, mitään en ehtinyt tehdä. Ei tullut edes mieleen että se voisi sinne mennä, yleensä se ei tosiaankaan lähde irtoamaan tuolla tavalla. Mutta kai mä sen sinne jollain silti tyrkkäsin. 

Toka rata myös helppo, ei mitään ihmeempää siinäkään. Silti tyrittiin sekin. Muurilta tein sylkkärin seuraavalle hypylle, ei olla tehty vähään aikaan sylkkäreitä ja rytmitys oli pielessä, hyppäsi liian tiukasta kulmasta ja heilautti siivekettä, rima alas. En jaksanut ohjata enää loppuun, joku kieltokin saatiin kun jätin koiran selän taakse. Pituuskin kolahti, ei kaatunut. Plääh, masentavaa. Ei ollut mitään vikaa radoissa, olosuhteissa, koirassa... Mulla on nyt selvästi joku ongelma, kun Saran kanssa toimii mutta Stepin kanssa ei. 

Tänään käytiin Ojangossa vapaatreenaamassa. Otin eka tokoa, ja lopuksi vähän agia molemmilla. Step alotti tokosetillä, tehtiin paikallaistumista kahteen otteeseen, sillä aikaa kun rakentelin kehää, ja uudestaan (jopa näkösuojassa) kun kävin vessassa :) Hienosti istui. Alotettiin luoksetulon maahanmenolla, tää oli ihan hyvä. Sitten ruutua, tosi hyvin haki paikkaa, ja vauhti oli kunnossa. Lopuksi merkkiä lelun kanssa, vähän oli hidasta aluksi, mutta kun kertaalleen nappasin lelun nenän edestä, niin johan sitä kaasua alkoi löytymään. Merkin jälkeen otettiin pari pätkää seuraamista, tuntui kivalta. 

Sarppa teki pikkupätkän seuraamista, ja pk-hyppyä. Rakensin taas samanlaisen muurihökötyksen, otin 3 hyppyä edestakaisin. Kertaakaan ei koskenut, hieno Sara :) Nyt ei ainakaan näyttäisi olevan mitään ongelmaa tässä, niinkuin syksyllä.

Aksaosuudessa keskityttiin "erikoisesteisiin" joita tulee harvemmin treenattua muuta kuin radalla. Rakensin pienen pätkän jolla oli muuri, okseri, pituus ja pari hyppyä ja putkea. Pituus on kolahtanut Stepillä nyt jo kahdessa kisassa, muuria se varoo selvästi, okseria tiputtaa säännöllisesti. Saralla ei ole minkään kanssa ongelmaa, mutta treenasin sen kanssa samat jutut. Sara hyppäsi tosi kauniisti, pituudellakin kesti tosi voimakkaita jarrutuksia, kerran tuli vinosti pois, muuten onnistui. Okserissa ja muurissa ei mitään ongelmaa, ei pudottanut. Stepillä oli selvästi enemmän ongelmia, pituudella hyppäsi pari kertaa vinoon, ja kolautti useamman kerran. Moitin kolautuksistakin, koska eihän se koira nää eroa siinä kolahtaako vaan vain kaatuuko palikka. Kielsi myös muutaman kerran kun jarrutin voimakkaasti. Okseri ja muuri meni ihan kivasti, muuriin kolautti pari kertaa, okseri meni puhtaasti. Liioittelee kyllä aika pahasti okserin hyppyä korkeuden suhteen, mutta nykyään arvioi sentään ponnistuspaikan paremmin kuin esim. viime kesänä. Otettiin pari kierrosta ihan vaan vauhdin kanssa suoraa, että saisi vähän luottoa noihin erikoisesteisiin, palkkasin okserista ja muurista.