Kesäkuinen arvokisaputki päättyi viikonloppuna Jyväskylään agin MM-karsintoihin. Pessimisti ei koskaan pety, ja tämä pessimisti ohjaaja ei ollut edes vaivautunut hankkimaan meille majoitusta Jyväskylästä, kun en uskonut meidän pääsevän sunnuntaille. Meidän karsinnat eivät ole tähänkään asti ole olleet kovin tuloksekkaita, edellisellä kerralla karsinnoissa v. 2013 tehtiin Stepin kanssa 2xHYL ja ekalla kerralla vuonna 2011 päästiin kyllä sunnuntaille, mutta siellä ei sitten yhtään nollaa saatu aikaan joten jäätiin ilman pisteitä. Lauantain eka rata oli vasta joskus puolenpäivän jälkeen, startattiin Stepsun kanssa ihan alkupäässä. Helppo, ihan vauhdikas hyppäri. Katsoin jo minien ja medien kohdalla, että okseri on paha, rimoja tulee aika paljon, ja makseilla tämä vaan korostui kun hyppykorkeudet on isommat. Tämä rata oli ehkäpä meidän koko viikonlopun paras, olen itse tosi tyytyväinen ohjaukseeni ja en tiedä, kuinka olisin saanut enää yhtäkään käännöstä tai ohjausta sujuvammaksi. Stepsukin tuntui kulkevan ihan kovaa. Okserin rimahan sieltä tuli kuten olin jo arvaillutkin, eli tulos 5vp ajassa -2.73s. Nollalla oltaisi saatu 29 pistettä...

Toka rata oli vasta myöhään illalla, tässä välissä ehdimme käydä kaikessa rauhassa syömässä, shoppailemassa ja treenaamassa tokoa Saran ja Fisun kanssa. Toka rata oli myös helppo, ei mitään muuta ihmeellistä paitsi taas okseri, ja nyt vielä siinä piti tehdä tiukka käännös. Taas ihan onnistunut rata, okserilla en uskaltanut yhtään kääntää vaan annoin Stepin hypätä pitkäksi, joten siihen isompi kaarros. Nyt kuitenkin rimat pysyivät, ja nolla ajassa -1,96s ja sija 13./142, 17,90 pistettä ja menolippu sunnuntain radoille. Ekaa kertaa ikinä Stepsu sai pisteitä karsinnoista!!

Ajettiin sitten yöksi kotiin, ja aamulla takaisin Jyväskylään. Sunnuntain eka rata oli agirata, edelleen ihan helppo ja kiva. Aan jälkeinen välistäveto oli aika kökkö, siihen olisi ehdottomasti ollut parempi tehdä japanilainen, sitä en tosin nähnyt, että kukaan maxi-ohjaaja olisi tehnyt, ja itsekin keksin sen vasta oman vuoron jälkeen. Kuitenkin tältäkin radalta nolla, -2,32s, sija 6./44 ja 21 pistettä.

Sunnuntain keskimmäinen rata oli hyppäri, ehkä koko viikonlopun vaikein rata, eikä sekään ollut kovin vaikea. Tällä radalla kun olisi tehnyt nollan, niin olisi ollut melkoisen kovilla pisteillä, aikaerot oli sen verran pieniä. Vaan eipä tehty, hieman hätäinen ohjaus takaakiertoon ihan radan lopussa, ja Stepsu kun ei todellakaan hae itsenäisesti takaakiertoja, niin hyppäsi sitten väärin päin eli hyl. Aivan täysin turha ja tyhmä virhe, pitäisihän se tietää, ettei Stepsua voi vaan lähettää ja jättää yksin tekemään, vaikka kovasti niin toivoisin. 

Vika rata oli taas agia, oikeastaan aika tylsä ja helppo rata taas. Alussa olin itse aivan typerästi sijoittuneena, jäin jumiin 3. esteen takaakiertoon kun menin liian syvälle työntämään taakse enkä päässyt sieltä enää valssiin, jonka olin suunnitellut, joten kökkö takaaleikkaus aalle, jossa Step joutui mua odottelemaan. Muuten kyllä oikein sujuva rata, ja jopa viimeisenä ollut okseri säilyi ehjänä! Nolla ajassa -3,29s, sija 8./44 ja 26,60 pistettä.

Yhteistuloksissa sija 12./142 pistein 65,5! Huikea Muffi! 5 rataa, joista 3 nollaa, hyvä vitonen ja hyvä hyl. Jokaisella radallaan Step pääsi/olisi päässyt 15% säännöllä laskettuun ihanneaikaan, eli kovin kauas voittajan ajasta ei jääty millään radalla. Seuraa pientä spekulointia: ilman okserin riman vitosta Stepin sijoitus karsinnoissa olisi ollut 6. eli PM-joukkuepaikka, ja ilman takaakiertohyllyä viidellä nollalla sijoitus olisi ollut 5., eli MM-joukkueeseen ei olisi pisteet riittäneet edes silloin. Kumpikaan näistä ei todellakaan ollut edes tavoitteena, vaan mentiin pelkästään nauttimaan hienosta arvokisaviikonlopusta ja tekemään hyviä ratoja, ja näin tehtiinkin! Tässä videolla Stepin kaikki viikonlopun radat. 

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202015-06-29%20kell