Ollaan treenattu paukkuja nyt muutaman kerran, joten kirjoitan niistä samalla kertaa. Viimekertainen namiruutu Talissahan meni aika huonosti, reaktio oli paljon pahempi kun ekalla kerralla, joten koitin lenkillä namiruutua tehdessä, reagoisiko pienempäänkin ääneen kun laukaukseen, eli onko yhdistänyt äänipelkoa jo laajemmallekin -> paukkuja olisi helpompi treenata jos aina ei tarvitse ampua. Tein namiruudun, ja kun molemmat söivät rauhallisesti, löin kädet yhteen niin kovaa kun lähti. Step käyttäytyi just niinkuin paukussakin, eli paineistui, lopetti syömisen ja lähti hipsimään pois ruudusta, tällä kertaa meni paljon kauemmaksi kun edellisillä kerroilla. Eli selvästi menee pahempaan suuntaan joka kerta... :( Kai se on vaan todettava, että namiruutu ei tule toimimaan Stepin kanssa, ja jokainen treenikerta vain pahentaa asiaa. Annoin Saran syödä namit loppuun ja jatkoin lenkkiä, ja mietin samalla, miten lähden etenemään. Namiruutu toimii varmasti jos koira on todella ahne, mutta Step ei nähtävästi arvosta ruokaa riittävästi. Mietin, mikä Stepille on sitten vielä parempi juttu kuin syöminen, ja vastaushan on selvä: treenaaminen! Stepin ehdottomasti suurin vahvuus kaikessa harrastamisessa on loputon miellyttämisenhalu, Stepille on käytännössä ihan sama mitä tehdään, kunhan se saa tehdä jotain yhdessä mun kanssa. Taisteluleikeistä Step tykkää myös, mutta haluaisin, että Stepsu ei yhdistä paukkuja ihan niin korkeaan vireeseen. Lisäksi samanaikaisessa korkeavireisessä toiminnassa on se riski, ettei koira edes tajua, että paukkuja kuuluu, tämän takia on turha ampua esim. agilitytreeniessä, eihän se voi siedättyä paukuille jos ei edes tiedosta paukkujen kuulumista. Kehittelin siinä kävellessäni teorian, joka periaatteessa voisi toimia, ja loppulenkistä kokeilin teoriaani käsien taputuksella. Idea on näin yksinkertainen: tarjotaan koiralle vaihtoehtoinen, parempi toimintamalli epätoivotun (paineistumisen) tilalle, ja hyödynnän samalla Stepin miellyttämisenhalua ja Saran ja Stepin välistä kilpailua mun huomiosta. Annan siis Stepille juuri sen verran aikaa, että ehtii tiedostaa äänen, mutta en anna Stepille aikaa päättää, miten reagoida ääneen, vaan tarjoan sille sopivan toimintamallin ja pidän sen kiireisenä, kunnes koko ääni on unohtunut :) Käytännössä toimin näin:
- otin pari kertaa tolpan kiertoa molempin kanssa, että tietävät mitä ollaan tekemässä
- jätin koirat odottamaan, ja löin kädet yhteen
- heti kun ääni kuului, ennen kun Step ehti reagoimaan muuta kuin laittamalla korvat luimuun, lähetin koirat kiertämään tolppaa
- Sara ei tietenkään reagoi ääneen yhtään, ja lähti salamana kiertämään tolppaa.
- Step ei kestä katsoa vierestä kun Sara tekee jotain tosi kivaa, ja halu tehdä hommia vei voiton, joten Step lähti myös kiertämään tolppaa, palautui välittömästi paukusta lähdettyään liikkeelle, ja sai muutaman tolpan kierron jälkeen palkan, eikä ollut lainkaan paineistunut.
Sillä lenkillä jätin treenit tähän yhteen onnistumiseen, mutta seuraavana iltana kokeilin uudestaan samaa, tällä kertaa Step lähti heti luvan saatuaan kiertämään, ja reagoi ainoastaan kääntämällä korvat hetkeksi luimuun. Otettiin muutama toisto, ja vaikeutin treeniä vähän antamalla Stepin odottaa lupaa hieman kauemmin paukun kuulumisen jälkeen. Aluksi varasti ;) Mutta seuraavalla kerralla pysyi paikallaan, eikä enää reagoinut edes korvia kääntämällä! Treenin edistyminen oli niin huomattavaa, että tänään päätin kokeilla teoriaa starttipistoolin kanssa.
Otin äidin mukaan apuriksi, ja mentiin Taliin, kun muualla ei saa ampua. Valitsin kentän ulkopuolelta sopivan puurykelmän, kun kentälle en voi tietenkään mennä juoksuisen koiran kanssa. Ohjeistin äidin tarkasti siihen, että mun merkistä saa ampua yhden laukauksen n. 50m päästä. Aloitin treenin täsmälleen samalla tavalla kun kotonakin, eli otin muutaman puun kierron lämmittelyksi. Paukun jälkeen välittömästi lupa lähteä, ja kas! Step toimi täsmälleen samalla tavalla kuin kotonakin! Korvat meni luimuun, mutta toiminnassa ei mitään eroa, lähti kiertämään ihan normaalin innokkaasti puuta, ja sai palkan jo yhden kierron jälkeen, leikki ihan normaalisti, eikä ollut yhtään paineistunut! Leikin hetken molempien kanssa, ja otettiin sitten uudestaan samanlainen treeni, yhtä hyvällä menestyksellä! Ei pienintäkään merkkiä paineistumisesta :D Jes, tällä jatketaan, ja nyt ainakin näyttää todella lupaavalta! Sama paikka ja sama etäisyys kun edellisessä namiruututreenissä, mutta reaktio huomattavasti parempi!
Kommentit