Oltiin eilen taas tokokurssilla Stepin kanssa, tää oli nyt vika kerta. Treenin aiheena oli ruutu ja luoksetulo. Tehtiin ensin ruutua, merkit oli vähän oudon näköiset punaiset töttöröt, joten otettiin kerta ensin lelulla. Sitten ilman lelua, hienosti haki keskikohdan ja siitä naksu ja lelu. Otettiin sitten perään toinen kerta tyhjällä ruudulla, nyt Step jäi etureunaan, en naksuttanut, ja penne korjasi! Jipii!!! Hyvä Steepiläinen! Siirtyi keskelle ja pääsin naksuttamaan. Jospa se tästä tajuaisi että jos naksua ei heti tule, se voi yrittää etsiä oikean kohdan, eikä tulla takaisin sivulle, minkä yleensä tekee. Kokeiltiin sitten 2 kertaa näyttöruutua, jolla voin vahvistaa keskikohtaa tyhjällä ruudulla. Näytöksi riittää Stepille että kävelin keskelle ruutua ja katselin vähän ympärilleni ja sanoin hiljaa että onpa hieno ruutu. Hienosti penne meni ja haki keskikohdan, toinen toisto yhtä hyvä. Eli ruutua jatketaan nyt kolmella eri tavalla sekaisin, lelulla vauhtia, näytöllä keskikohtaa ja ilman apuja oikeaa tilannetta, sekä korjauksia. Lisäksi vinkkinä saatiin että jos penne ei älyä alkaa korjata paikkaa ruudussa (minkä se teki eilen), voidaan treenata sitäkin erikseen. Ja ruutunauhat pitäisi saada mukaan, ja tietty mahdollisimman erilaisia merkkejä. Välimatka ruutuun voi vaihdella.

Sitten luoketuloa. Näytin ensin suoran luoksetulon, jonka penne teki vähän liiankin hienosti, ei hidastanut niin aikaisin kun yleensä ja istui tiiviisti. Saakelin vieraskorea possu, voisi nyt edes näyttää kouluttajalle sen mitä yleensä tekee treeneissä. Mutta toisaalta, ehkä se on vieraskorea sitten kisoissakin..? ;D Sitten mietittiin stoppeja. Kerroin että takapalkka toimi liikkeestä seisomisessa tosi hyvin, ja Riitta ehdotti että alan työstämään seisomista takapalkalla (narulelu). Maahanmenoon puolestaan voisi ottaa eri tavan palkata, ettei sekota niin helpolla. Voisin esim. heittää namia. Tai sitten vaihtaa päittäin, ottaa seisomisen lentävällä lelulla ja maahanmenon takapalkalla. Kokeiltiin kerran seisomista, narulelu takana. Ekalla kun kutsuin, penne käännähti 180 astetta ja kävi ottamassa lelun mukaan ja tuli sitten, hmmm, ei ehkä ihan hyvä. Toisella kutsuin voimakkaammin, lähti tulemaan hitaasti ja pysähtyi seis-käskyllä, josta vapautin taakse. Kyllä tämä voisi toimia. Ehkä mä treenaan jätöistä sittenkin sen maahanmenon seuraavaksi, niin voin alkaa treenata sitten luoksetulon maahanmenoakin kun käsky on vahvempi. Loppuun otettiin vielä paikallaolot, ensin luoksepäästävyys (ei reagoinut) ja sitten istuminen. Step istui oikein kauniisti, kävin näkösuojassa ja ei se siitä häiriintynyt, istui jonkun pari minuuttia. Sitten maahanmeno, oltiin rivin viimeisiä, ja kun meidän käsky tuli, penne oli jo vallan unohtanut että mitä oltiin tekemässä, piti kyllä koko ajan kontaktia mutta luuli kai että lähdetään seuraamaan tai ruutuun tai johonkin, koska kun sanoin maahan, se näytti suurelta kysymysmerkiltä ja painui toooosi hitaasti maahan. Sellaista en hyväksynyt, otin uudestaan sivulle ja uudestaan maahan. Nyt meni nopeesti, palkkasin siitä ja jätin makoilemaan. Kävin muutamaankin kertaan näkösuojassa, osan ajasta olin selin penneen niinku pk-kisoissa, ja osan seisoin penneen päin. Annoin makoilla suunnilleen sen pari minuuttia mikä on alokasluokassa, ja kävin sitten palkkaamassa, ja jatkettiin vielä vähän aikaa. No, paikallaolo ei pitäis olla ongelma, tosi hyvin se pysyy.

Sitten kotiin hakemaan Sara ja takaisin hallille agilityyn. Meillä oli 2 rataa, toinen ihan simppeli juttu missä ainoa haaste oli suoran jälkeen 180 asteen käännös ja tosi jyrkkä avokulma kepeille. Sain Saran kääntymään suoran jälkeen muutaman yrityksen jälkeen ihan sillä että jäin itse niin kauas lähettämään sen enkä kannustanut sitä äänellä, jolloin hidasti vauhtia ja kääntyi tosi tiukasti. Kepeille meno onnistui hyvin kun tein poispäinkäännöksen, muutenkin Sara haki aika kivasti. Aan kontakti meinasi ekalla kerralla mennä pitkäksi, Sara valui maahan asti (okei okei mä vedätin sitä ja sanoin aika hiljaa koske-sanan, halusin saada sen kiinni kontaktivirheestä treeneissä). Siitä tietty isot torut, ja seuraavat kontaktit oikein kauniita. Keinussa ei jälleen mitään ongelmaa, kuten ei yleensä treeneissä, ei vaikka kuinka vedätin, lähetin, otin vauhdilla, aina stoppaa hienosti. Otettiin myös pennen kanssa keinua, onnistuin jotenkin raapaisemaan rystysillä keinun karheaa pintaa, ihan kivat haavat tuli mutta ei auta, kädet verillä jatkettiin. Penne teki ihan kivasti, kokeilin pari kertaa ilman että pidän kiinni, hienosti meni. Step tulee sen verran hitaasti että ei ehdi ihan keinun päähän ennen kuin keinu jo osuu maahan, mutta eiköhän tämä korjaannu itsestään kun vauhtia tulee lisää. Tehtiin myös toinen rata kokonaan Stepin kanssa, aluksi ongelmia tuotti radalla oleva rengas, jonka penne ihan välttämättä halusi kiertää. Kun saatiin rengas toimimaan, loppu menikin ihan hyvin. Tehtiin Saran kanssa sitten sama rata mikä Stepsun kanssa, iso-Hurtta menikin sitten paljon huonommin kuin tuo pikkuinen. Alussa olevalla suoralla (pituus ja rengas) Sara keräsi niin kovan vauhdin että en meinannut  millään saada sitä kääntymään 90 astetta sivulle kun olin vastaanottamassa. Keksin hidastaa sitä voimakkaasti ennen rengasta ihan vaan tiukalla odota käskyllä, jos kyseessä olis ollut hyppy niin en olis voinut ikinä käskyttää noin tiukasti, rima olis tullu alas, mutta kun rengas ei oikein voi tippua ;) Muuten menikin sitten ihan ok. Yksi rima tuli kerran alas, joten otettiin vähän hyppytreeniä taas niin että häiritsin Saraa niin paljon kun uskalsin ja jokaisesti tiputuksesta loppui hommat. Kyllä alkoi taas rimat pysyä ylhäällä vaikka miten sairaista kulmista! Vikaksi otettiin Stepin kanssa toinen rata, se oli ihan simppeli kun ei tehty keppejä. Kokeilin nostaa rimoja Stepille, eka laitoin yhden riman 45cm:iin, muut 40cm. Se meni hienosti, joten nostin sen 50cm:iin. Edelleenkään ei mitään ongelmaa, joten laitoin toisenkin riman 50cm:iin. Hienosti se hyppää, ja vauhtia tulee heti lisää. Laitoin vielä kolmannenkin riman maxi-korkeuteen, ja hypittiin niitä muutama kerta. Yhtään kertaa ei pudottanut! Tätä voidaan alkaa tekemään varmaan varovaisesti lisää. Sitten vielä kepit. Laitoin kaaret aika alas, joku 15cm korkeuteen mutta ei haitannut yhtään, hienosti pujotteli. Koitin eri kulmista, ja muutaman hypyn kanssa, aivan sairaan hyvin meni. Vauhtia on taas tullut lisää, tuohan alkaa jo näyttää pujottelulta! Hyvä Stephanie!

Tässä muutama agilitykuva Sarasta, kuvat on otettu ATD:n marraskisoista.

2115106.jpg

2115107.jpg

2115108.jpg

Kuvat: Jukka Pätynen, koirakuvat.kuvat.fi