Eilen oli Saran viimeinen kisapäivä. Käytiin Forssassa rallytokokisoissa, tuomarina Jaana Karppinen. Rata oli ihan kiva, ei mitään kovin vaikeaa, kuten oikealla peruuttamista tai sarjahyppyjä. Ilma oli tosi lämmin, suorastaan paahtava auringonpaiste. Sara oli ihan luokan loppupäässä suorittamassa, joten hyvin ehdin virittelemään. Radan alussa Sara tuntui ihan reippaalta, mutta latistui varsin pian kuumuudesta. Neljännellä kyltillä (molemmat täyskäännös oikeaan) Sara kääntyi väärään suuntaan, joten sen uusin, uusinnalla onnistui. Vasemmalla kolmen askeleen peruutuksessa oli vähän vino, siitä -1, samoin kuin 270 asteen käännöksessä vasempaan teki laiskasti eikä käyttänyt kunnolla takapäätä, siinä -1 vinoudesta. Valkovuokosta -10 eriaikaisuudesta, Sara oli tosi löysä eikä meinannut millään ottaa koko käskyä. Sitten vielä joku mystinen -1p ohjaajavirhe vikalta kyltiltä, en tiedä mikä siinä oli. Yhteensä 81p eli hyväksytty tulos, RTK4 ja 2. sija! Jes!!! Tämä koulari saa nyt jäädä Saran viimeiseksi, ja tämän kokeen jälkeen Sara jää lopullisesti eläkkeelle kisaamisesta. Olin ilmoittanut sen toiseenkin rallytokokokeeseen, mutta kun Sara aika rajun palkkausleikin jälkeen autosta otettaessa liikkui vähän epäpuhtaasti muutaman askeleen verran, annoin sille Rimadylin ja peruin kokeen. Eipä me sillä tuloksella mitään oltaisi kuitenkaan tehty.

Saran kisaura on ollut kyllä varsin pitkä ja vaiherikas. Sara on kilpaillut kahdeksassa eri koelajissa (agility, toko, viesti, jälki, haku, ek, rallytoko ja valjakkohiihto), näiden lisäksi suorittanut hyväksytysti BH-kokeen, luonnetestin ja AD-kestävyyskokeen ja käynyt muutaman kerran näyttelyissä. Näiden lisäksi Sara on treenannut vepeä, verijälkeä, fh-jälkeä ja paimennusta, niissä ei vaan koskaan ehditty kisaamaan. Saraa ottaessani halusin koiran, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti ja kokeilla kaikenlaista, ja sen todellakin sain! Onnellisia, ja täysin ansaittuja eläkepäiviä siis Sara-murulle <3

IMG_0542.jpgIMG_0494.jpg

Rallytokon lisäksi ollaan treenattu nyt kovasti jälkeä, ja kaikkea siihen liittyvää. Keskiviikkona tein Stepille peltojäljen tuohon lähiniitylle, se oli kyllä aika katastrofi. 2h vanha, 300m pitkä, ja paljon nyt niitä kulmia, kun ne on olleet Stepille vaikeita. Janalla ei meinannut millän edes ottaa koko jälkeä, jotenkin pellolla nuo janat on vielä paljon huonompia kuin metsässä. Ei vaan millään meinaa uskoa, että noin vanha ja vähän haiseva jälki on se oikea, vaan menee yli, ja selvästi yrittää etsiä jotain muuta. No, lopulta otti, ja kulmat menikin sitten ihan ok. Sen sijaan kolmesta kepistä kahta ei olisi nostanut, en tiedä mikä juttu tämä nyt on! Nostatin ne sitten molemmat, mutta jos en olisi tiennyt missä ovat, niin sinne olisivat jääneet. Voiko olla, että ei nosta noin vanhalla jäljellä keppejä? Mehän ollaan treenattu viimeiset pari vuotta lähes pelkästään ek-jälkeä, eli max tunnin vanhaa, ja oikeastaan aina vaan mun tekemänä. Voiko olla, että ei tajua nyt kun on selvästi vanhempi jälki?

Torstaina käytiin Marjon kanssa treenaamassa jälkeä Peppursuolla. Marjo talloi Stepin jäljen, ja jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu. Stepille kolme vieraan hajuista esinettä, kaikki takarajalla. Lähetin ensin vasemmasta kulmasta, mutta lähti koko ajan ruudun keskiosan suuntaan vinoon, ja jouduin huutamaan monta kertaa pois, joten siirryin lähettämään oikealta, jos tuuli kerran sieltä toi hajua. Lähti hienosti ja suoraan ja nosti ekan esineen oikeasta takakulmasta. Sitten keskiesine, vähän lähti taas vinoon, mutta nyt onneksi oikealle, mistä oli jo nostanut esineen, joten annoin mennä. Ei heti löytänyt, joten pyysin takaisin ja laitoin uudestaan, nyt meni suoraan ja löysi. Sitten vielä vika, se oli nyt ihan ok. Ärsyttävää vääntöä, mutta hitto vie en aio luovuttaa tämän suhteen, kun Stepin esineruutu on kyllä parantunut kovasti kun olen ollut tiukkana pistojen suhteen. Fisu teki myös esineruudun, käytiin viemässä yhdessä kolme esinettä taakse, ja sillä välin Marjo vei yhden lähiesineeksi samalle linjalle vikan esineen kanssa. Eka pisto oli tosi hieno ja suora, löysi heti. Tokalla yritti lähteä vasemmalle vinoon, huusin pois ja laitoin uudestaan. Nyt ei lähtenyt kunnolla, jäi lähelle pyörimään ja jouduin laittamaan vielä uudestaan. Uusinnalla lähti hyvin ja suoraan ja löysi. Vikalla lähetyksellä lähti sen verran kaartaen että ei saanut hajua lähiesineestä, mutta löysi takakulman esineen. Sitten vielä uusi lähetys lähiesineelle, ja nyt juoksi hyvällä linjalla ohi, sai täydestä vauhdista hajun, teki hienon lukkostoppijarrutuksen ja nosti esineen. Hieno Fisse :)

Sitten Stepin jäljelle. Jälki oli 800m, 2h vanha, 4 keppiä. Jana muuten hieno, mutta taas oli tosi epävarma jäljen nosto, tarkasti vähän matkaa takajälkeä, ja oli muutenkin tosi epävarma. Lähti kuitenkin jäljestämään, ja ote jälkeen parani muutaman kymmenen metrin jälkeen. Eka kulma oli tosi hieno ja siisti, mutta ekasta kepistä meni yli aivan reagoimatta, jäljen päällä ollen. Muutkin kulmat meni tosi hienosti, ja jäljesti hirveen nätisti ja intensiivisesti. Tokan kepin nosti itse, mutta kolmannesta taas yli, nyt otin takaisin ja pyysin etsimään uudestaan, nyt löytyi keppi. Vikan kepin nosti taas itse. Tosi jännä nämä kepit, Step on nostanut tosi hyvällä tahdilla keppejä tänä keväänä, mutta nyt kun ollaan tehty näitä vanhempia ja vieraan tekemiä jälkiä, niin ei nouse keppejä. Epäilisin muuten jotain nenäpunkkia, muttakun itse jäljestys on niin siistiä, että pakko sen nenän on toimia, ei se muuten pysyisi jäljellä noin hyvin.

Perjantaina tehtiin pienet keppi-ilmaisutreenit Fisun ja Stepin kanssa. Molemmille pieniä, vähän piilotettuja keppejä. Fisu oli aivan loistava, sille nämä treenit vaikuttaa olevan varsin helppoja. Stepillä sen sijaan oli vaikeaa, korkean varvikon joukkoon työnnetty keppi ei meinannut löytyä, ja pienin sammaleisen kiven päällä oleva keppi ei myöskään olisi löytynyt, olisi vaan kiertänyt koko kiven. Lisää tarvitaan siis ihan näitä ilmaisutreenejä ja keppijekkuja. 

Lauantaina käytiin kotimatkalla rallytokosta treenaamassa tottista. Stepsu ja Fisu molemmat ottivat vähän seuraamisen asennetta, esteet ja eteenmenon. Step oli taas tosi tahmainen, heti huomaa kun oltiin vieraalla pk-kentällä, että menee heti kyttäysmoodiin, vaikka muuten on tehnyt tosi ryhdikästä seuraamista lähiaikoina. Hyppy ja este meni molemmat kivasti, samoin eteenmeno oli tosi vauhdikas ja suora. Fisulle huomautin nyt seuraamisen tiiviydestä kävelemällä vaan törkeästi sen päälle ja sitten voivoteltiin, että kuinkas nyt noin kävi. Testasin samaa viimeksi jo, ja toimi hyvin, ja taas vastasi tosi kivasti! Teki ihan tosi kivaa seuraamista, tehtiin kaavio parissa pätkässä, ja hitsi vie, jos tekee noin kivasti kokeissakin, niin tulee kyllä saamaan hienoja tottispisteitä kokeissa :) Hyppy ensin vain menohyppynä, kokeiltiin nyt kiinteällä vieraalla vaneriesteellä. Ei mitään epäröintiä, ilmavasti yli! Sitten edestakaisin pallon kanssa, tämäkin oli tosi hyvä! Sitten estenouto, heitin aika vinoon ja tuli hypyn kautta :P Nyt se sitten keksii vissiin tämänkin... No ilmava hyppy oli taas. Otettiin uudestaan, autoin vartaloavulla ja nyt tuli esteen. Vielä kerran yksi tarkoituksella vino, tämäkin ok. Sitten eteenmeno, otettiin useampi muutaman askeleen seuraaminen ja peruutus, lähetin eteen kesken peruutuksen. Jestas se kyllä meneekin kovaa...

Eilen iltalenkillä otin kameran mukaan kun oli kaunis ilma. Sara ja Fisu olivat taas kovin kiinnostuneita meidän karvaisista naapureista :) Sara on ollut jo nuoresta asti sitä mieltä, että lehmät on paimennettavia eläimiä siinä missä lampaatkin, mutta Fisun mielestä vielä viime kesänä lehmät olivat kamalia mörköjä joille pitää haukkua niskakarvat pystyssä. Tänäkin kesänä noille ylämaankarjan sonnipojille Fisu murisi pariin kertaan, mutta nyt on mieli muuttunut, ja kiinnostaisi kauheasti...

IMG_0524.jpgIMG_0526.jpg

Stepsukin poseerasi ilta-auringossa, ja kylläpä se näyttääkin kovasti äidiltään kun korvat nousivat tuulessa pystyyn. Hassua, miten ulkonäkö voi periytyä noin, että isä ei ole jättänyt oikein mitään jälkeä ja Step on aivan emälinjansa kopio!

IMG_0500.jpg