Mulla koirien ruokinta on aina ollut vähän (tai ei ihan vähänkään) sekavaa. Pääasiassa tytöt syövät kuivaruokaa, vaihdellen sen mukaan mitä merkkiä ovat sattuneet saamaan palkinnoksi tai mikä omistajan rahatilanne on. Haluaisin barffata, ja olen sitä vissiin 3 kertaa yrittänyt, mutta Stepillä ei tunnu kertakaikkiaan maha kestävän mitään muita luita kun broilerin siipiä. Siinä vaiheessa, kun olen kuukauden siivonnut ripulip*skoja lattialta, olen aina luovuttanut, ja vaihtanut takaisin kuivaruokaan. Kuivaruokien suhteen en ole huomannut eroja, kumpikaan ei ole allerginen millekään ja vatsa pysyy hyvänä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kuivaruuat on merkistä riippumatta kaikki huonoja, ne ovat kaikki viljapohjaisia eikä niissä ole lihaa nimeksikään. Luita antaisin koirille mielelläni, mutta kuivaruokinta+lihaisat luut -yhdistelmä ei vaan toimi, siitä niillä ainakin menee vatsat sekaisin. Jotain haluan kuitenkin antaa kuivaruuan lisäksi, joten olen antanut sitten erilaisia lisukkeita, esim. jauhelihaa, lohta, ja erilaisia raaka-valmisruoka-annoksia, esim.  MUSCH BARF® -pötköjä. Nämä pötköt ovat kyllä ihan käteviä, ja niistä koirilla ei mene maha sekaisin, mutta ongelmana meinaa olla se, etteivät ne syö niitä kovin paljoa, kun saavat niitä vain "lisukkeena" kuivaruuan joukossa. Pakkaukset ovat meidän käyttöön vähän turhan isoja, jos niitä saisi esim. 300 tai 400g pakkauksissa, sopisivat vielä paremmin meidän käyttöön. Olen myös miettinyt, toimisiko se, jos pitäisin koirilla ns. barffipäiviä, eli esim. 2 päivää viikossa saisivat vain Musch-pötkön ja esim. broilerin siipiä, ja sinä päivänä ei sitten tulisi nappuloita ollenkaan. Silloin ei olisi ongelmaa pötköjen pakkauskoon kanssa.

Maanantaina treenattiin hakua Saran kanssa. Saatiin vihdoin ja viimein kauan suunnittelemani tuuli-treenit, eli tuuli voimakkaasti alueen oikealta puolela. Ideana oli ottaa tuulen puolelle maalimiehet niin syvälle, että Sara ei saisi niistä hajua keskilinjalle, ja yrittäisi possuilla samalla tavalla kuin siellä bc-rotumestiksissä. Aloitin vasemmalta, sinne etukulmaan tyhjä. Tuuli pyöritti hajua, ja yllättäen Sara yrittikin possuilla jo vasemmalla puolella aluetta, vaikka arvelin sen olevan pahempaa toisella puolella. Lähti siis aivan vinoon ja teki n. 10m syvän piston ja yritti lähteä siitä etenemään. Ärähdin siitä ja huusin pois, ja laitoin uudestaan, ja kappas, nyt menikin oikein kiltisti aivan suoraan, teki n. 60m syvän piston. Sitten oikealle, sinne lähti ihan kiltisti etukulmaan, siellä maalimies n. 60m syvyydessä, sinne ilmaisu, oli miettinyt ennen kuin otti rullan. Sitten vasemmalle suora löytö, tämä oli tosi nätti, ihan suora pisto ja hyvä ilmaisu. Sitten oikealle, nyt maalimies oli vielä kauempana, ainakin 70m syvällä ja sellaisen ison kallion takana, ja vähän edennyt, niin että Sara ei saisi hajua keskilinjalle vaan luulisi tämän olevan tyhjä. Mutta mitä vielä, Sara-the-supernenä keskilinjalla nosti nenää ja lähti hyvin määrätietoisesti aivan suoraan sinne mihin lähetin, ja löysi. Vasemmalle vielä vika suora löytö suorapalkalla.

Maanantaina otettiin metsälenkillä myös pudotettua, Saralle vähän vajaa 100m matkalla ja Stepille n. 40m matkalla. Sarppa oli tapansa mukaan etevä, ei mitään ongelmaa. Step puolestaan juoksi ekalla lähetyksellä ohi esineestä, eikä löytänyt, tuli takaisin tyhjin käsin. Lähetin uudestaan, ja mun suureksi yllätykseksi se lähti, ja nyt löysi.