Taas on edessä tärkeitä viimeistelytreenejä ja sitäkin tärkeämpiä valmisteluja myöhempiin koitoksiin. Sunnuntaina käytiin Isokyrössä (tai Isossa Kyrössä, miten nyt ikinä sanotaankin) treenaamassa tottista ja hakua Leenan kanssa. Stepsu teki ensin tottista, näytin kertaalleen kaikki jäävät (oli hyvät), molemmat esteet (oli hyvät) ja eteenmenon. Eteenmenossa sain ekaa kertaa ikinä kisavirheen esiin, tuosta oli hyötyä kun päästiin vieraalle kentälle! Eli lähti kyllä mutta jossain 10m jälkeen meni tosi epävarmaksi, hiippaili ja vilkuili mua. Mä kannustin, sanoin että mene vaan menemene ja meni se, mutta hitaasti. Löysi kuitenkin pallon ja riemastui kovasti, ehkä jotain palasia nyt loksahti paikoilleen..? Otin toisen kerran vielä, nyt meni miljoonaa. Sara teki henkilöryhmää (!!!!!!) ja hypyt ja eteenmenon, oli kaikin puolin hyvä.

DSC04884-normal.jpg 

DSC04875-normal.jpg

Hakutreeneissä Saralle vähän pidempi treeni, tarkoitus oli ottaa radan alkuun 5 tyhjää, ja sitten 4 löytöä. Vain eka maalimies oli valmiina piilossa, mutta nähtävästi sekin oli liikaa. Kaksi ekaa tyhjää oli ihan hyviä, kolmannella pistolla viipyi tosi pitkään, huutelin ja huutelin eikä näy eikä kuulu. Lopulta tuli keskilinjaa pitkin rulla suussa varsin hengästyneenä, oli tehnyt omatoimisen keskilinjan ylityksen ja nostanut ekan ukon. Supertuhma!!!!!!! Muuten oli ihan jees, ilmaisut ihan nättejä ja nenä pelitti, tuntui saavan hajun kaikista maalimiehistä keskilinjalle. Nähtävästi tämä tuhmuus on kuitenkin geneettistä, eikä mun kannata masentua siitä että olisin kouluttanut sen vaan niin huonosti. Saran veli Sulo teki nimittäin täsmälleen saman, vieläpä täsmälleen samassa kohdassa... Jotenkin ilma siis liikkui niin, että hyvänenäinen koira sai hajun ukosta tosi kaukaa, ja koska alue oli tiheää ja keskilinja oli vaan vedetty umpimetsään, mustavalkoiset eivät varmaan ymmärtäneet edes tehneensä mitään tuhmaa, antoivat vaan nenän viedä eivätkä suostu jättämään maalimiestä jos ovat hajulla. Nih!

Maanantaina käytiin aksaamassa Lakken kentällä, jonne sain samalla avaimen ja vapaaharjotteluoikeuden. Kenttä oli tosi kiva, iso ja hyväkuntoinen, kyllä kelpa! Tehtiin ihan jotain perus ratatreeniä, rakensin kentällä olevista esteistä helpon radanpätkän, ja lähinnä muisteltiin vain rytmitystä molempien kanssa. Ihan kivasti kulkivat, Saralla tuli muutama rima alas ja Step ei meinannut hakea keppejä kovin itsenäisesti, mutta hyvä mieli siitä kuitenkin jäi.

Tiistaina oli jälki- ja esineruutuviimeistelyn vuoro. Ajoin oikein varta vasten autolla Alakylän metsään, ettei menisi viimeistelyjälki harhojen takia pieleen. Maasto olikin sitten paljon lyhyempi kuin miltä näytti, joten suunniteltu viiden kepin jälki surkastui kolmen kepin mittaiseksi, pituutta ehkä 200m. No, tuskin se Step niitä metrejä laskee. Kulmia 2, ikää 1,5h ja jana lähti oikealle. Janalla lähti jo heti vähäsen vinoon, joten pyysin takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt lähti suoraan ja nappasi hienosti jälken, mutta taas vasemmalle. No, tämän ei pitäisi tuottaa ongelmia, on jo ihan tottunut siihen että kiskon sen pois takajäljeltä :D Ja eihän sitä tiedä, jos vaikka jälki lähtisikin vasemmalle kokeessa... Ekan kulman yritti vetää pitkäksi, en päästänyt, ja yhden sammaleisen kiven olisi väkisin halunnut kiertää (olin kävellyt kiven päältä, enkä päästänyt eteenpäin ennen kuin meni oikeasti jälkeä pitkin), muuten meni kivasti. Kaikki kepit nousi varmasti ja toinen kulma oli megahieno. 

Esineruutu oli vähän hankalassa maastossa, varmaan metrin korkuista suopursua melkein koko alue, muutama isompi kivi siellä täällä ja yksi iso kaatunut puu. Laitoin molemmille 4 esinettä, Step sai hakea 3 ja Sara 4. Stepsu haki ensin takakulman esineen, jonka olin kuvitellut kaikkein vaikeimmaksi. Sen sijaan etuesinettä joutui etsimään hetken. Sara oli superhyvä, kerrankin sai etuesineestä hyvin hajun ja vaivautui jopa tarkentamaan sen! 

Tiistaina illalla kävin ottamassa vielä eteenmenon lähinurmikolla, vietiin Muffin kanssa yhdessä pallo piiloon, ja meni tosi hienosti. 

Keskiviikkona oli sitten taas tottiksen ja aksan vuoro. Käytiin ensin tottiskentällä ottamassa esteet ja eteenmeno molempien kanssa. Ammuin pitkästä aikaa Stepsulle paikallaolossa, kävin palkkaamassa heti paukkujen jälkeen. Esteet meni reippaasti ja samoin eteenmenon. Sara sen sijaan ei halunnut tällä kertaa hypätä, joten en pakottanut, kokeilin pari kertaa uudestaan ja kun ei vieläkään hypännyt, niin otin sitten vaan kokeenomaisesti luovutuksen, ja siirryttiin tekemään estenouto, ja siitä vasta palkka. 

Aksassa tehtiin taas rataa kentällä lojuvista esteistä, tuli ihan kiva rata ja hyvät treenit. Stepsu meni muuten tosi kivasti, mutta kepit jätti useamman kerran kesken :O Sara puolestaan pudotti pari rimaa, muuten meni ihan superhyvin. Kontaktit oli molemmilla hyvät (puomi ja aa). 

On täällä Pohjanmaalla sitten upeat maisemat, jaksan vieläkin joka päivä hämmästellä sitä. Tämän kaupunkilaistytön sydän on kyllä sulanut täysin, en kaipaa pätkääkään enää Helsingin ruuhkiin ja saasteisiin tämän jälkeen.... Kyllä kelpaa pyöräillä töihin kun maisemat näyttää tältä:

IMG_0015-normal.jpg