maanantai, 5. toukokuu 2008
Viikonlopun viettoa maalla sekä agilitykisat
Sara näyttää mallia kuinka vesiletkun kanssa leikitään
Ja penne kokeilee perässä
Pihalla oli kiva riehua
Mutta välillä piti myös levähtää hiukan
Eilen lähdettiin aamulla hyvissä ajoin takaisin tänne etelään, ja illalla oli purinalla agikisat Saran kanssa. Yhden agilityradan verran oli tarjontaa, tuomarina Esa Muotka. Rata näytti aika mukavalta, pari pahaa putkiansaa mutta siinä se. Sara on mennyt treeneissä hienosti kohdissa, joissa pitää saada koira kuljetettua putken pään ohi, joten lähdin tutustumaan ihan luottavaisin mielin. Rataantutustuminen tuntui kuitenkin kamalan lyhyeltä ja mä olin vielä ihan epävarma kun tuomari jo puhalteli pilliin. Tilannetta pahensi se, että me oltiin ekoja lähtijöitä Saran kanssa, en ehtinyt edes katsoa miten muiden ratkaisut toimivat. No, ei auta, radalle vain. Alku meni hyvin, Sara kääntyi ihan super-tiukasti putkeen. Puomin ylösmenon meni törkeellä vauhdilla, ei edes hidastanut, hyi hyi. Alasmenolle hidasti selvästi, mutta ei pysähtynyt siihenkään. Siitä johtuen jäin jälkeen ja jouduin roiskaisemaan Sara seuraavalle hypylle vähän miten sattuu. Lähdin jo Saran ponnistaessa vetään Saraa poispäin viereisestä ansaputkesta, mutta possu ei edes vilkaissut muhun päin, sinne se syöksyi putkeen aivan suoraan. Videolta näkyy oikein selvästi, mä osoitan jokaisella solullani toiseen suuntaan, mutta Sara ei välitä ohjauksesta, se vaan menee. Voi kun kiva! :( No, jatkettiin siitä, ohjaukset meni hienosti, kunnes tultiin seuraavalle putkelle, ja taas! Mun liikkeeni, käteni ja vartaloni osoittaa suoraan eteenpäin, vaan mitä tekee koirani? Sinkoaa aivan väärään suuntaan, lähimpään vastaantulevaan putkeen. Hmm, ei kuulosta kovin järkevältä... No, jatkettiin, keinun kontakti hyvä, Aa:lle pysäytin oikein voimakkaasti ja annoin Saran istuskella siinä. Yritti karata kun valmistauduin antamaan lupaa, joten takaisin siihen. Loppu mentiin hienosti. Vähän alkaa kyllä ottaa päähän tuollainen sikailu kisoissa, Saralla ei ole tuollaisissa kohdissa pienintäkään aikomusta kuunnella mihin ollaan menossa. Voi että kun päästäisi sinne kolmosiin, pois näiltä tälläisiltä kamalilta kiitoradoilta missä koira menee niin kaukana edessä että sitä on ihan mahdotonta viedä mihinkään. Saralle sopii ihan selkeästi mahdollisimman kiemuraiset, ns. vaikeat radat joissa se ei voi kaahailla. Videon laitan heti kun youtube sen sallii, nyt ei jostain syystä onnistu.
Penneli alkoi eilen aamulla ontua toista etujalkaansa, en nää kumpaa. Se liikkui koko päivän epäpuhtaasti, joten pidin sen mahdollisimman vähällä liikunnalla. Tänään mennään jo normaalisti, mikä lie juttu oli...
Tänään mulle soitettiin Iltasanomista, olivat tekemässä juttua bordercolliesta ja halusivat bc:n omistajan haastattelun. Toimittaja kyseli lähinnä bordereiden oppimiskyvystä ja älykkyydestä, ja minä kerroin parhaani mukaan. Kun pääsin kotiin, sieltä tuli melkein saman tien kuvaaja kuvaamaan näitä otuksia. Saa nähdä onnistuiko se saamaan yhtään onnistunutta kuvaa, kun näillä oli hiukkasen vauhti päällä... No, antavat ainakin oikean kuvan bordercollieiden vilkkaudesta :D
Kommentit