Niin se vierähti viimeinen viikko teurastamolla ja perjantaina ajeltiin kotiin. Lea tuli hakemaan Zeron heti kun tultiin, ja nyt täällä onkin enää omat tytöt. Voi kuinka nopeasti siihen tottui, että koiria onkin kolme! 

Pohjanmaalla käytiin maanantaina (tai tiistaina?) hiihtämässä, ja jonain iltana innostuin tekemään tunnaria Stepin ja myös Saran kanssa. Tein Stepille ensin pelkän oman etsimisen, sitten tein oman piilotusta niin että näkyvissä oli vääriä. Oma oli ehkä vähän liian hyvin piilossa, Stepillä meni tosi pitkään löytää se ja se alkoi turhautua. Nuuski kaikki näkyvillä olevat kapulat, ja tiesi kyllä ettei mikään niistä ole oikea, mutta kun omaa ei alkanut löytyä, maisteli vääriä kokeeksi. Kielsin ja löysi sitten lopulta. Tehtiin tätä 2 toistoa. Seuraavaksi tehtiin hirsitalo-tunnaria, tässä myös malttamattomuus häiritsi. Nuuski rauhassa ja löysi oman, mutta kun kaatoi rakennelman ja yritti noukkia omaa, nappasi vahingossa viereisen. Otettiin uudestaan, ja taas sama juttu. Toruin vähän, kun oli niin hätäinen. Vika oli loistava :) Sara sai tehdä myös tunnaria, ja ihme kyllä se muisti! Montakohan vuotta on edellisestä?? Vähän kyllä hirvitti, se meni tosi vauhdilla kapuloille, sellainen alligaattori-ilme naamalla ja haisteli suu auki, mutta toi oman joka kerta! Stepsu teki myös kaukoja, ne oli ihan hyviä.

Ikävä tulee lakeuksien upeita maisemia ja ihania lenkkimaastoja!













Perjantaina käytiin kotiinpaluun kunniaksi hiihtämässä. Kokeilin nyt ekaa kertaa hiihtää kisapituisen matkan (5,7km) niin että Sara oli kiinni koko matkan. Se veti kevyesti koko ajan, mutta en mitenkään hoputtanut sitä tai yrittänyt saada sitä vetämään kovempaa. Hyvin jaksoi, ja omatkin jalat kantoivat yllättävän kevyesti. Ei me kovin kovaa mennä, mutta mukavaa oli ja se onkin pääasia.